Niinkin voi käydä, hyvä kuva:)

Esikoiseni oli ihana tyttö ja se oli muiden mielestä ok.Toisen raskauden kohdalla rupes tulemaan kommentteja: varmasti odotatte poikaa. Tuli toinen ihana tyttö.Kolmannen kohdalla kommenttina oli:kyllä teidän nyt pitäis se poika saada. Ja tulihan sieltä ihana poika.Seuraava kommentti: No nämä nyt varmaan riittävät kun on molempia laatuja. Mutta ei riittänyt, tuli ihana tyttö.Sitten luulimme jo itsekkin, että taivahan taatto oli päättänyt, että nämä riittävät, mutta tuli vielä pitkän ajan päästä ihana tyttö.
Tänä päivänä olemme kiitollisia siitä, että meillä on viisi ihanaa LASTA.
Olen itse 7-lapsisen sisarusparven neljäs tyttö ja muistan hyvin sen päivän kun pikkuveljeni syntyi,olin silloin 3½v.Isäni huusi parvekkeella niin että koko kylä raikui:"Nyt meillä vihdoinkin on poika". Se sattui vaikka tiedostin sen vasta murrosikäisenä.

Hieno aihe ja hieno kuva! Kiitos Maija!

Itse muistan raskaana ollessani ajatelleeni vain, että kunhan tulee ulos.. en odottanut tyttöä enkä poikaa, en edes tervettä lasta... minusta se kuulosti kamalalta kun kaikki sanoivat, että pääasia että on terve! Itse kun olin valmis ottamaan myös sairaan, olkoon sitten tyttö tai poika. Mahan mallista povattiin poikaa, tuli tyttö :) Ystävittärille oli syntynyt vähemmän terveitä, mutta silti rakkaita LAPSIA.
Nimi oli valmiina niin tytölle kuin pojallekin, vaatteita molempien väreissä ja paljon keltaisena ja vihreänä... odotettiin vain vauvaa! Kaikilla ei näin ole...

Jos olisin voinut lapseni sukupuolen jotenkin päästä päättämään etukäteen, olisi siinä käynyt varmaan niin, ettei lasta olisi tullut ollenkaan, en olisi osannut päättää :) Puhutteleva kuva!

Puhutteleva kirjoitus ja kuva. Onneksi oikeasti ihmisarvo on jokaisella ja vanhempien tai muiden puheista huolimatta jokainen ihminen on jollekin tärkeä ja rakas.

Meillä on neljä lasta. Toivoin aina tervettä, sukupuolella ei ollut väliä.
Esikoinen on poika. Toista odottaessa kuulimme: Miksi ihmeessä hankitte lisää, kun teillä on jo poika? ...kolmatta -kun teillä on jo kaksi poikaa...ja niin edelleen. Kaikki neljä ovat poikia. Tyttöjäkin on tullut sitten myöhemmin, muiden kasvattamia.

Älä huoli, minulle sanoi synnytyslääkäri kolmannen pojan syntyessä: Onnea nyt...kuitenkin. Hiukkasen tökkäsi moinen kommentti sillä en ollut erityisesti kyllä kumpaakaan sukupuolta tilannut vaan lasta odottelin.

Tuttavaperheen viides lapsi, viides poika.. oli väärää sukupuolta. Tyttöä kovasti toivoivat..

Taidanpa tietää mitä tarkoitat...
Olen itsekin kolmas tytär, vanhempieni iltatähti..

Täytyy muuten palata blogiisi paremmalla ajalla :)

Tuo voi olla todella kipeä piste, pitkänkin ajan päässä.

Tämä on oikeasti kipeä piste yllättävän isolle joukolle naisia. Olen saanut muutamia viestejä suoraan sähköpostiinkin, kun asia on ollut liian kipeä kerrottavaksi julkisesti.
Jossakin on tyttökin ollut tärkeä. Lapsuuden tuttavapiirissä yhdessä perheessä vasta kymmenes oli tyttö ja toisessa yhdestoista. Vasta sen jälkeen loppui lasten hankinta. Vilinää vilskettä...ja mikä haju eteisessä, kun se koulupäivän jälkeen oli täynnä märkiä kenkiä.

Tytöksi syntyminen ei ollut minun kohdallani onnettomuus, olihan perheessä jo tyttären lisäksi kaksi poikaa. Onnettomuus oli, ettei minua pitänyt tehdä ollenkaan, minä vaan tulin. Olen ollut aina liian pieni tai nuori ymmärtämään ja tekemään asioita melkein viisikymppiseksi saakka. Mikä tahansa aliarvostaminen koskee. Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika. Heitä olen pyrkinyt kohtelemaan tasa-arvoisesti.

Tämä on todella hyvä kipupiste. Uskomatonta on, että asia saatetaan sanoa ääneen tytön itsensä kuullen. Siitä tosiaan voi jäädä traumoja, ellei tyttö jatkossa saa kehitettyään itsevarmuuttaan.

Onneksi tämä on kai jo harvinaisempaa, vanhempien sukupolvien juttu. Toivottavasti!

Olen kyllä ihmetellyt sitäkin, että jos pojan saaminen oli tärkeää juuri siksi että suvun nimi säilyy, niin miksi oli olemasssa myös sellainen käytäntö, että kun isäntä muutti uudelle paikkakunnalle ja uuteen pirttiin, hän otti talon nimen? Eikö tässä ole ihmeellinen ristiriita. Ensin varjellaan suvun nimeä, ja sitten se muitta mutkitta vaihdetaan johonkin täysin vieraaseen, jos sellainen sattuu kohdalle ü