Valokuvatorstain 87 aihe on Kotimainen




Miina Äkkijyrkän tossavaiskarjaa.

Kyyttö on vanhin suomalainen karjarotu. Sille perustettiin oma
rotuyhdistyksensä vuonna 1898.

Wikipedia:
Kyyttö on uhanalainen nautarotu, sen edustajia löytyy Suomesta alle
400. Rotu jakautuu nykyään jalostettuun haaraan ja maatiaishaaraan,
joiden väliset erot ovat varsin suuret. Jalostetun itäsuomenkarjan
suvussa on yleensä käytetty keinosiemennystä 1960–70-luvuilla.
Jalostettua itäsuomenkarjaa on jäljellä kahdeksan sukua. Varsinaista
maatiais- eli alkuperäishaaraa on jäljellä kuusi sukua kahdesta karjasta:
kiuruvetisen Helvi Tossavaisen aikoinaan säilyttämästä karjasta ja
kiteeläisen Vieno Nenosen suvun karjasta. Tunnetuin Tossavaiskarjan
kasvattaja on kuvataiteilija Liina Lång eli entinen Miina Äkkijyrkkä.

Suurin osa yksilöistä on yksityisten karjanomistajien hallussa.
Itäsuomenkarja ja erityisesti sen maatiaissuvut ovat tunnettuja
terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään. Muuten kyyttö
on tunnettu muun muassa maitonsa hyvistä juustoutumisominaisuuksista,
samalla sen maito on usein erittäin rasvaista.

Kyytöt kansanperinteessä
Erään käsityksen mukaan nimitykset kyyttö ja kyyselkä johtuvat siitä,
että karjatarhassa viihtyvä ja muniaan hautova tarhakäärme ymmärrettiin
karjanjumalaksi tai sen edustajaksi. Sen kuvaa selässään kantavien
lehmien uskottiin ilmeisesti olevan karjanjumalan tai -haltian erityisessä
suosiossa ja menestyvän hyvin. Tarhan käärmeet olivat paitsi pyhiä myös
kesyjä ja niille annettiin aina maitotilkka uhriksi. Kyyttö-sana tunnetaan
muun muassa kalevalamittaisesta kansanrunoudesta, ja esiintyy Kalevala-
eepoksessakin.