ja nimeä vaille.
Tämä alkoi, kun sisko soitti purkaneensa äidin poisheittämän
mummun vanhan siksak-kuviollisen kirjaillun tyynyn. Sen sisätyyny
oli niin kamala, että varmaan keksisin siitä jotakin. Kuulosti koukutta-
valta. Saisin täytteineen, kun hän ei sitä halunnut sen enempiä pölly-
tellä eikä putsailla täytteen jämiä pois. Sopi mulle.
Sain tyynyn ja sehän oli aika kauhea, kiehtova. Ja kaksi suunnitel-
maa alkoi pyöriä päässä. Se mieluisampi ei toteutunut, mutta materi-
aaleja ajatellen parempi kyllä. Siinäkin yksityiskohdat muuttuivat
loppuun asti.
Yhtenä vaihteoehtona oli äidin vanhempine ja heidän vanhempiensa
kuvat kuvansiirtona paikkojen päälle. Kuvat on valmiiksi käsiteltynä
koneella, mutta tulevat nyt ehkä johonkin myöhempään työhön.
Sen jälkeen oli vaihtoehtona siirtää paikkoihin muutamia vanhoja
esineitä, kuten kahvimylly ja vanha kulunut kahvipurkki siskon
hyllystä ja jotakin omia. Mutta niille taisi löytyä parempi juttu tule-
vaisuudessa toteutettavaksi.
Muistin kuvanneeni tyynyn, mutten löytänyt kuvaa mistään, joten
ehkä vain suunnittelin sitä niin perusteellisesti, että luulen oikeasti
kuvanneeni sen.
Aluksi ajattelin säilyttää kaikki saumat, mutta lopulta ratkoin yhden
auki. Tyynyntäytteet oli aika riemastuttava yllätys. Vaahtomuovi-
rouhetta, ei sen kummempaa. Mutta muistot! Ehkä kolmasosa
täytteestä oli kaupan valmiiksi rouhimaa ja loppu vanhasta patjasta
itse leikattua, kun kaupan täyte oli niin kallista niin kallista. Muistin,
että mekin leikkelimme itse vanhoja patjoja tyynyjen täytteiksi.
Mallina olivat pikkuruiset kaupan rouheet, omat sai olla vähän isompia,
mutta kuitenkin niin pieniä, etteivät tunnu pään alla nukkuessa. Etu-
sormeen tuli aina rakko noita leikellessä.
Tyynynpäällisessä oli pieniä reikiä, useita paikkoja, ruoste- ja home-
tahroja, kosteuden aiheuttamia pinttyneitä kellastuneita läikkiä. Pesu
ei muuttanut tilannetta miksikään.
Yhdessä paikassa oli nurjalla haalistuneet kirjaimet KSH. Halusin ne
näkyviin ja se oikeastaan ratkaisi sen miten työtä alan tehdä. Tyynyn
alkuperäistä koneella ommeltua sivusaumaa jäi päällipuolelle. Ratkoin
kirjainpaikasta tummanharmaat (ehkä joskus mustat) karhunlanka-
ompeleet pois, kun niillä oli kursittu myöhemmin tulleita reikiä kasaan
ja krymppäsivät pahasti. Yksi näkyy tuossa koon alapuolella.
Käytin alkuperäisiä paikkoja semmoisenaan. Kaksi nurinpäin ja kaksi
oikeinpäin. Paikkakangas oli tuota kirjainpaikkaa lukuunottamatta tosi
tymäkkää kangasta. Sen huomasin, kun ompelin niihin muuta päälle.
Neula ei mennyt läpi kuin väkisin työntämällä. Vuosikymmenten turhien
yritysten jälkeen olen vihdoinkin oppinut käyttämään sormustinta.
Pintarakennetta tuli paikoista ja ompelemistani hiuslaskoksista. Joitakin
paikkoja ompelin tyynyn pohjakankaasta. Ihan kaikkea en käyttänyt,
muutama pikkutilkku jäi.
Tässä on yksi alkuperäisistä paikoista. Napit ja nepparit ovat suvun
vanhoista paidoista, puseroista ja alusvaatteista. Vanhoja neppari-
listoja käytin myös. Viikonlopun tätitapaamisessa selvisi, että mulla
on työssä myös pari luunappia. Niitä on valmistettu 1800-luvulla.
Montakohan olen käyttänyt johonkin tietämättä mitä aarteita mulla
on.
Vasemman puolen paikat ovat minun laittamiani, sukkanauhan lenkit
ovat tätini ompelukorista. Keskellä on tyynyssä ollutta saumaa nurjalta
ja oikeanpuoleinen paikka on alkuperäinen, mutta nurinpäin. Ala-
kulmassa näkyy yksi ruostefläkki.
Isommassa koossa näkyvät kaksi nappia ovat ne luunapit. Nepapreiden
alla olevat paikat olen ommellut, alle jäi hometahra ja pieniä reikiä.
Tuttavan löytöjä vanhalta vintiltä - nimikointikirjaimia ja yhden
mallin paketti. Paikka, johon niitä kiinnitin, on yksi tyynyn alku-
peräisistä.
Tässä koko työ. Sen koko on 56x32 cm.
