Valokuvatorstain 96. haaste on kuiske.

Kuiskaus menneiltä ajoilta. Kummisetäni säästi suvun vanhoja kirjoja ja
keräsi niitä taloista muutaman kymmenen kilometrin säteeltä kotoaan, miten
nyt pyöräillä jaksoi. Loimaalle oltiin perustamassa museota ja hän
halusi pelastaa sinne ullakoilta mahdollisimman monta kirjaa. Lähinnä
ne olivat uskonnollisia, lannoitus- ja eläintenhoito-oppaita. Kaksois-
kappaleita ja suvun kirjoja hän antoi muutaman minulle vähän ennen
kuolemaansa.

Tämä on kummisetäni (ja isäni) isoisän virsikirja vuodelta 1889.
Alkupuolella on virret ja lopussa evankeliumisia tekstejä.
Kirjan on voinut sulkea, mutta kirja on käytössä pöyhiintynyt sen verran
paksuksi,ettei se enää onnistu. Toinen etukannen kiinnitysnupeista on
irronnut.
Suvun talo oli kiertokoulun ja pyhäkoulun pitopaikkana ja opettajuus
kulki perintönä kolmen sukupolven ajan. Tämä virsikirja oli käytössä
vielä tädilläni hänen pyhäkouluissaan 1950-luvulla.