Eka päivä meni suomalaisten näyttelyä pystyttäessä. Onneksi
saimme apuun pari miestä ja tikkaat. Yhteistä kieltä ei ollut
kuin muutaman sanan verran, mutta onneksi kädet toimivat. Väkeä
kävi torstaina paljon, parina seuraavana päivänä ihan mukavasti
ja sunnuntaina selvästi vähemmän kuin muina päivinä. Suomalaisten
työt saivat runsaasti kehuja.

Näyttelyitä oli kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä neljässä eri
kylässä ja kun mahdollisimman moneen piti ehtiä, niin meno oli
välillä hienoista matalalentoa. Hyviä näyttelyitä ja toisia,
jotka ei kiinnostaneet ollenkaan. Jotain uuttakin ideaa jäi
mieleen muhimaan, mutta vielä en ole ompelukoneella reissun
jälkeen istuskellut. Kulkeminen paikan päällä oli helppoa, kun
näyttelyrannekkeilla sai kulkea näyttelybusseilla maksutta.
Bussit meni 20 minuutin välein. Aina ei mahtunut istumaan ja
joskus jäi pysäkille, kun bussiin ei enää mahtunut. Yksi kuljettaja
selosti kaikke reitin varrelle osuvaa, kyseli jotakin matkustajilta,
sai kuorossa huudettuja vastauksia, komenteli muita tiellä liikkujia,
varsin rattoisaa kyytiä välillä. Busseissa ei ollut hiljaista, kuten
Suomessa. Mielessä kävi välillä, että onko se puheensorinaa vai
meteliä.
Näyttelyitä oli kirkoissa, kappeleissa, museoissa ja kauppojen
ikkunoissa. Ekana päivänä ikkunoissa oli joitakin töitä, loppua
kohti niitä ilmestyi kaiken aikaa lisää. Keskiviikkona alkoi
hiljaiseen kylään tulla elämää, torstaina kaikki paikat olivat
täynnä. Sunnuntaina meidän (!) kirkossa, Eglise de la Madeleinessa,
oli messu ja sen jälkeen ristiäiset. Näyttelymme aukeni vasta niiden
jälkeen. Kirkoista tuo, jossa oli suomalaisten näyttely, oli paras.
Eniten ripustustilaa ja parhaat valot.

Sininen rakennus on kaupungintalo, sen takana näkyy näyttely-
paikkamme Eglise de la Madeleine.