Tämän viikon värikollaasihaasteessa yhdistetään tummia sinisiä. Napin takaa löytyvät muiden kollaasit.

Lopulta raksin tästä muutamia paloja pois ja vaihdoin reunalle enimmäkseen vain tuota yhtä. Täti tunsi jäävänsä taka-alalle eikä tykännyt liian kirjavasta seurasta.
Täti on tässä paperille tehtynä, syanotypia eli sinikopio. Hiuslaskoksilla ja hapsukukilla kirjottu osa on yhdestä tilkkutyöstä. Siinä on monta onnistunutta osaa, mutta yhteen liitettyinä työ on mielestäni täysi fiasko. Materiaalit tulivat ryhmältä ja niistä piti rakentaa oma kuva. Se tuli haastetyönä yhteen näyttelyyn, siellä se oli ja sen jälkeen olen pitänyt sen visusti piilossa muiden katseilta. Alareunan pieni pala erilaista tilkkutyötä on kummipojan häälahjasta. Siinä oli tuo solmubatiikki ja paljon hänen äitinsä nuorena kutomaa pellavalakanaa ja puolikas hänen äitinsä virkkaamasta pitsiliinasta ja paljon, paljon konekirjontaa, mm. kutsukortissa ollut englanninkielinen teksti, jota kukaan ei tuntunut osaavan suomentaa. "Helmet" ovat pala tlkkutyöstä, jossa olen käyttänyt lasia. Siinä työssä on neljä lasipalaa. Ja kunhan sisko piipahtaa sivuilla, niin selittänee kommentteihin tarkemmin, mitä tuo lasi on.
|
|
Alkuperäinen kuva on äidin esivanhempien saama kortti vuosikymmeniä sitten. Sinikopiot ovat vajaan aanelosen kokoisia.
Minusta tuon tädin katse on ollut herkkä, kaipaava. Tuon reunuksen jälkeen niihin tuli ripaus ahdistusta. Kun tuo lasihelmirivikin meni vinoon (ei ollut vielä kuvankäsittelyssä ei...) ja näyttää uhkaavasti kallistuvan tätiä kohti, niin ihmekös tuo, jos ilme muuttui.
Kaipaava katse, hieman surumielinen. Luulen hänen ikävöivän rakkautta, jota vielä ei ole tullut.
Tuolla rytmittelyllä kollaasista tuli taulu, tädin kuva on hieno.
Jäin naisen katseeseen kiinni, siinä on jotain surumielisen uneksivaa.