Viime talvena alkoi virkkailuinto. Sitä olen tehnyt lapsena ja joskus puoliväkisin joitain patalappuja ja pitsikokeiluja, mutta muuten ei virkkaus ole ollut koskaan mulle mikään kunnon käsityötekniikka. Tällä menolla vielä joskus nypläänkin .

Kesällä olleella kuvausmatkalla minulle esiteltiin hauska patalappuidea. Kokeilin ensin seiskaveikasta - ihan vaan mallin tallentamiseksi enkä tehnyt loppuun asti. Lanka on varattu tiettyihin sukkiin. Kokeilin, miltä näyttää kiinteillä silmukoilla, pylväillä, koko silmukan tai vain sen takaosan käyttämisellä uusissa silmukoissa. Ainakin yksivärisissä myös eri tekniikoiden käyttäminen rytmittäisi pintaa vähäsen. Ja mallihan näytti sen verran mukavalta, että...

...lankakaupan loppuunmyynnistä ostin muutaman kerän puuvillalankaa (Katia Bombay).  Ensimmäisen patalapun virkkasin melkein valmiiksi muutamalla bussissa istumistunnilla ja huomasin tehneeni liian pientä. Aloitin uuden. Virkkuukoukku 3,5.

 Virkkasin 23 cm ketjusilmukoita ja niihin kiinteitä kiinteitä silmukoita ensin toisen ja sitten toisen puolen. Sen jälkeen virkkasin "venettä", kunnes taiteltuna reunat tavoittivat toisensa. Virkatessa tein uudet silmukat edellisen rivin silmukoiden takaosaan. Ripustuslenkki on "veneen" keskellä.

 

Aloitussilmukat ovat keskellä vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan.

 

Ja tässä toinen puoli, keskellä on yhdistämissauma. Valmis patalappu on 17x17 cm.

Patalappu on kaksinkertainen ja tällä tekniikalla siitä tulee kutakuinkin symmetrinen. Tämä käy hyvin keränloppujen käyttöön, kunhan langat ovat kuumuutta kestäviä. Ja niistä muista voi sitten virkata isomman ja tehdä vaikka tyynynpäällisen. Yhdistämissaumaan vetoketju tai nappilista. Virkkauksissakin voi irrotella, kun ei tarvi ajatella, että työn pitää suojata kuumuudelta.