Viikonlopun bussi- ja junaistumisilla kulutin mukavan seuran lomassa aikaa virkkaamalla. Aloitin peitteen pari kolme vuotta sitten opiston kurssilla ja olen tehnyt välillä vähän ja sitten taas antanut unohtua, kun on ollut jotakin mielenkiintoisempaa. Osa on isoäidin neliöitä ja osa kukkamallia, joita nyt teen. Välillä levitän palat lattialle, että lukumäärä menisi tasan isohkoon kokoon ja johonkin rivimäärään.

Keskustat ovat olleet pääasiassa seiskaveikan jämälankoja, tässä sateenkaarta, jota vaihdoin siskon kanssa, kun hän tarvi yksiväristä.

Työpäivän pituinen matka mennen tullen, joten aika monta neliötä ehti valmistua, vaikka en kaiken aikaa virkannutkaan - nämä, nuo kaksi yläkuvassa olevaa ja vielä puolikas.

Valmiina on nyt vajaa 10 litraa pääteltyjä paloja ja kuvauksen jälkeen jo muutamalla kasvanut pino päättelemättömiä. Eilisen tarkistuslaskennan jälkeen toistakymmentä palaa enää, mutta lattialle levitys voi tuoda eteen jotakin tökkääviä kohtia ja jos eivät asetu paikkoja vaihtamalla, niin virkkaus jatkuu vielä.

 

Näin isossa projektissa täyttyy myös lankarasia. Olin yhdessä mummelienmuutossa törmännyt rasiaan, joka oli täynnä lapasten ja sukkien päättelypätkiä. Pari päivää myöhemmin esikoinen soitti ja kysyi onko mulla lankarasiaa. ??? Joo, varmaankin jotain on. Siis on, muutama, mistä hän tiesi kysyä. Esikoinen sanoi työkaverin kertoneen, että äidin jäämistöstä löytyi rasia, jonka päällä oli lappu: Langanpätkiä. Liian pieniä. Ei voi käyttää.

Semmoisia rasioita mulla oli ja nyt yhdessä on lappukin. Tosin sikäli virheellinen, että tilkkuilijahan voi ne päättelypätkätkin käyttää. Puhelun jälkeen olen jo tuonut siskolta pussillisen langapätkiä - ne ovat mainioita tilkkumaalauksen sävyttäjiä.