Vanha luentokansio alkoi olla luvattoman huonossa kunnossa - kauniista kansikuvastaan huolimatta. Aika aikaa kutakin, joskus pitää raaskia luopua! Olen katsellut uuttakin, mutta en ole löytänyt semmoista, josta olisin tykännyt. Tarvitsen kansiota piakkoin ja mieltä painoi käyttämätön haastekangaskin, joten koitin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Vanukorista löytyi pala sitkeää jäykistettä ja hulpiopinnasta tulee aina vähän jäykkää. Hulpioita on kaksi isoa muovilaatikollista.Mustia kaipailin, mutta ne loppuivat aika alkuunsa. Johtuu osittain varmaan siitäkin, etten käytä mustaa kangasta juuri ollenkaan. Punaisia myös, mutta niistä on tullut jo ommeltua kassin pinta, joten - riittää.

Tämmöisissä ompeluissa on hyvä tyhjentää langanjämiä puolista. Ei ehdi mennä montaa metriä pelkällä ylälangalla.

Hulpiot voi ommella päältä, tässä suoralla tikillä. Tässä vaiheessa suunnitelma oli jo kerran muuttunut. Myöhemmin huomasin, ettei parempaan suuntaan. 

Kun sitkeää jäykistettä oli aika niukasti jälellä, vahvistin sillä vain kansiosat ja niistäkin toiseen jouduin jatkamaan yhden kulman.

Mitoitus on sama kuin vanhassa pahvisessa kansiossa, sisäosien mallia muutin hieman. Lehtiölle ja aanelosille on isot taskut ja jollekin pienemmälle tuli tasku vanhasta kirrpikseltä löytämästäni pikkuliinasta. Ratkoin päärmeet auki ja ompelin siihen vuorin. Ja vinoonhan se meni, mittauksista huolimatta. Yläosan lipakkeen ompelin pitkulaisesta kirjotusta liinasta, kirppikseltä sekin. Liinan toisessa reunassa oli muutama ruostetahra, mutta suue´rin osa kirjonnasta oli kunnossa.

Kannen tekisin nyt vähän toisin. Tai ehkä alan tökkiä lisää mustia pisteitä valkoisiin kohtiin. Tai jotain, en ole vielä osannut päättää mikä tässä eniten mättää. Tässä näkyy huonosti reunan pitsi. Ainoa musta kuminauha oli jotakin lirua alusvaatekuminauhaa, toimii jotenkuten, mutta tikkausten väliin jäännistä huolimatta se menee luultavsti uusiksi.

Takaa.

Ja tyhjiä puoliakin on taas jokunen.