sängynpeite oli jo niin laho, että viime keväänä heitin sen pois.
Se oli pöytäliinana ja muutama vanha säkki lämmikkeinä ruukuissa
ja kukkalaatikoissa, jotka kesän jälkeen muuttuvat tonttujen talvi-
majapaikaksi. Tilalle ostin liinoiksi pari palaa sadetakkikangasta.
Toinen pöytä pitää suojata pahimmilta sateilta ja värjäyspöytä
katseilta. Pöydät ovat hyvin eri paria ja talvella rinnakkain.
Ohuesta lastusta kieputettu kranssi suojaa lämpiminä talvina persiljan
kevääseen. Joinakin vuosina ei ole tarvinnut ostaa uusia taimia.
Punatulkkujen pitkät tikut pitää sen tuulillakin paikoillaan. Nyt
alkavat keinolintuni olla taas vähän nukkavieruja - harakat antavat niille
kurinpalautusta aika ajoin, vaikka eivät nuo ole lintulaudoille
pyrähdelleet.
Pöytä katettu kävyillä ja kuusenoksien latvoilla, tonttujen herkkua. Vanha
sammaloitunut linnunpönttö ja kummisetäni saunakiulu viettävät eläkepäiviään
tonttulassa. Pöntön esikoinen teki joskus aika pienenä, kun näki papan tekemiä
pönttöjä. Se oli liian kapea ja aukko liian pieni, mutta pitihän se ripustaa piha-
koivuun. Vajavuuksistaan huolimatta tämä on ollut pihapiirin asutuin pönttö,
myös suurimmalla innolla ja rakkaudella rakennettu.
Nurinkurin-Elmeri on yksinään lattialla. Se on ainainen valittaja ja siksi
vähän syrjitty. Kun aikanaan sain isältäni nämä tontut, niin hän sanoi, että
joukossa on yksi, jonka suupielet riippuvat. Hän sanoi, että joka yhteisössä
on joku joka on eri mieltä kuin muut tai valittaa melkein kaikesta. Nurinkurin-
Elmeri on usein jätetty vähän sivuun. Silloinkin, kun se on päässyt muiden
mukana kurkistyskierroksille, se on rekisteröinyt vain ihmisten ilkeydet.
Hauskimmassakaan seurassa sen suupieliin ei nouse hymy.
Kiltteyskurkkijoilla on ollut niin kiire, etteivät ole ehtineet
kasvojaan pestä. Kun lymyilee milloin pensaissa, milloin ikkuna-
laudoilla, niin tarttuuhan siinä pintaan monenlaista...
