Jospa nyt olisi parempi päivä kuin eilen ja onnistuisin tämän
laittamisessa. Kun kolmannen kerran kaikki oli hävinnyt, niin
luovutin. Vika oli näppiksen käyttäjässä.
Lähiaikojen vähät ompelukoneellaoloajat ovat kuluneet kortteja
tehden. Kirjoitin tämän ohjeen STY:lleni. Kun ystäväsalaisuudet
ovat paljastuneet, tämän ohjeen voi laittaa tännekin. Olen vähän
parannellut tätä.
1. Tukimateriaaleja
* maalaushuopa on luonnonvalkoista 100% puuvillaa ja soveltuu
piirtämiseen ja erilaisiin kone- ja käsiompelutöihin
* tukihuopa (kangaskaupat, hintavertailu kannattaa, ellei satu olemaan
yhden liikkeen varassa)
* kirjontatukikangas (kangaskaupat, jotkut ompelukonekaupat)
* sitkeät jäykisteet, niitä on ohutta ja apksua, liimalla ja ilman
2. Pohja kannattaa tehdä sarjana. Varaa tukimateriaalia pala, joka
on vähän korttejasi suurempi.
Tukimateriaali jäykistyy lisää sitä mukaa, kun siihen lisää kankaita
tai lankoja ja sitä tikkaa, joten kovin suurta palaa ei kannata
tehdä kerralla.
3. Silitä tukimateriaalin toiselle puolelle liimaharso. Asettele päälle
kankaita, tilkkuja, lankoja, pitsejä, neuleita, kuituja. Jos materiaalisi
on pientä silppua, käytä tylliä, pitsiä tai muuta läpikuultavaa apuna.
Tähän käy mainiosti myös jotkut vanhat kokeilut, joista ei ole
tullut mitään valmista. Jos materiaalit sallivat, silitä.
Leivinpaperin läpi voi silittää aika monia materiaaleja eikä haittaa
vaikka jostakin pilkistäisi vielä liimaharsoa.
Olen ostanut maalaushuopaa rullan. Sen koko on 1x30 metriä ja
metrihinnaksi ilman kuljetuksia tulee noin neljä euroa.
Korttikoolla 10x15 cm, leikkaan 16 cm leveän suikaleen. Jos
molemmissa päissä reunat tulevat kauniisti, niin tuosta saan pohjan
10 korttiin.
Tikatessa maalaushuopa ei kutistu niin paljon kuin esimerkiksi vanu.
Siisti suikaleen päät, mittaa sen pituus ja laske korttein koko. Jos et
ole osallistunut korttivaihtoon tai muuten korttien koon ei tarvitse
olla tasan 10 cm, niin mitta voi hyvin olla vähän alle.
4. Ompele koristeompeleita tai paljetteja kaikkiin sarjana tai
leikkaa kortit irti toisistaan ja koristele yksitellen. Sarjana
ommellessa pitää ottaa huomioon korttien rajakohdat.
Materiaalin pitää olla leikattavaa ja sellaista, joka sallii helposti
reunojen viimeistelyn. Yksitellen tehtynä koristeet on helpompi
sommitella sopiviin paikkoihin.
Haihtuvalla tussilla voi piirrellä korttien rajat myös päällipuolelle.
Joistakin kankaista tussi ei haihdu, se jää reunan huolittelun alle.
Jos haluatkin leikata kortin hieman eri paikasta, niin viivat voivat
jäädä näkyviin. Ompeleilla tai koristeilla niitä voi peittää.
5. Silitä nurjalle puolelle liimaharso.
6. Silitä pohjakangas. (**)
7. Leikkaa kortit, jos olet tehnyt niitä yhtenäisenä pintana.
8. Ompele vielä kortteihin jotakin (aina ei tarvitse!), nappeja, helmiä,
paljetteja ym. Lisukkeissa ei kannata unohtaa mielikuvituksen käyttöä.
Kortteja tuskin pestään, joten hyvin monenlaiset materiaalit käyvät.
Sipulipussin solmut ja verkot (eivät kestä kuumaa, mutta vähän
sulattamalla saa aika hauskaakin pintaa), pienet muoviesineet,
pullonkorkkien korkkiosia, pääsylippuja, kahviloiden pieniä sokeri-
pakkauksia, pääsylippuja…
(**) Jos ompelet lisukkeita niin, että pistot menevät läpi asti, niin
silitä tausta paikoilleen vasta tässä vaiheessa.
Tässä on muutamia koristevaihtoehtoja. Mielikuvituksen lennolle ei kannata
laitella rajoja. Koristesuunnittelussa voi lähteä siitä, että mikään ei ole liian
mitätöntä käytettäväksi. Koruista saa ehjinä tai purkamalla monenlaisia
kivoja yksityiskohtia. Jos omia koruja ei ole, niin kirpputoreilta voi löytyä
aarrepusseja.
Harmaat helmet ovat muovia. Musta muhkurainen on väsähtänyttä
anorakin nyöriä, jossa kuminauha on mennyt pieniksi pätkiksi. Avaimia,
sukkien ripustuskoukku, ponihännän lenkki (vaaleanpunainen).
Sinioranssit ovat pieni jojoja, joissa nypelsin ensin oranssin jojon ja sen
päälle toisinpäin sinisen.
Keramiikkanappeja olen ostanut messuilta ja tilkkupäiviltä. Alakulman
isot keramiikkanapit ovat Hannele Hämäläisen. Ohuet keramiikkanapit
menevät helposti tuusannuuskaksi postissa, joten ne kannattaa suojata
kartongilla ja/tai kuplamuovilla.
9. Tasaa reunat ja ompele tiheä siksak, applikaatio-ommel, yksi tai
useampi suora ommel. Voit ommella reunat myös käsin.
Lopuksi vielä signeeraus ja vuosiluku.
Olin tehnyt jotain tekstiilikortteja ja käyttänyt monissa korteissa
kankaita, lankoja ja neuleiden mallitilkkuja. Muutama vuosi sitten
innostuin näihin uudestaan ja nyt niitä on valmistunut vähän joka
lähtöön.
Avainkortti (10x15 cm) on ensimmäinen uuden innostuksen vallassa
tekemäni. Siinä on vanha polkupyörän avain. Sillä voi yrittää ainakin
pyöräilijän sydämeen. Välissä on tukihuopaa, pohjakankaana
huonekalasametin pala. Aika paksu. Sametti oli pehmeää ja pursuili
ompeleiden välistä, joten ompelin reuna uudelleen pikkuisen
leveämmällä applikaatio-ompeleella.
Kortin aihe voi löytyä myös pohjakankaasta ja sitä voi korostaa
tikkaamalla. Tämän sai Kangaskavereiden korttivaihdossa Minna,
jonka perhe oli juuri muuttanut uuteen kotiin, jossa oli puita pihalla.
Kortin koko on 13x20 cm.
Tämä kortti (13x20 cm) lähti Kangaskavereiden vaihdossa Sirulle.
Siinä on pala pitsiä, jota taannoin värjäsin. Nappejakaan ei tarvitse
ommella perinteisesti. Lapsena nauroimme pikkuveljelle, kun hän
ompeli takkiinsa napin vieden neulan aina alapuolelta läpi. Hän oli
vähän ihmeissään, kun tiukasti ommeltu nappi ei pelannutkaan yhteen
napinläven kanssa. Koristelussa väärinompelu toimii ihan hyvin.
Myös Salmen kortti (13x20 cm) oli vaihdossa mukana. Tässä on hapsut
pilalle pestystä huivista, jonka nappasin, kun se oli lennossa roskikseen.
Pohjana on villakangastilkku.
Jalkapalloilija Tommi täytti tusinan. Farkkusaumoista saa purkamalla kivoja
pintoja. Tämän tajusin, kun olin juuri muutamaa päivää aiemmin kantanut
roskiin monien farkkujen saumat ja päärmeet. Kortti on 13x20 cm.
Sty sai joka postissa pienen kortin, 5x8,5 cm.
Yhden koristelin höyhenellä
ja yhden hden sipulipussikukalla.
Neuliaiset vaihtavat vitosia. Tässä ovat Airalle lähteneet mallikappaleet,
kun hän ei ollut paikalla silloin, kun sovimme ohjeesta. Vanhan kuluneen
mittanauhan olen saanut Airalta haastetyöhönii
Ennen minullakin oli tiimalasivartalo. Siihen tarvitsin vain pyöreitä lukuja,
joten mittanauhaa jäi vielä reilusti muuhunkin käyttöön. Aira tykkää violetista
- toisen pohjana kimalteleva juhlakangas, vahvoista väreistä ja kiiltävästä.
Parittomaksi jäänyt siskoni anopin korvakoru pääsi toisen vitosen koristeeksi.
Tuumasiin käy sama ohje.
Olen tehnyt kankaista myös muutaman adressin. Tässä oli yksi vainajan
lempiväreistä. Useimmat olen tehnyt pellavakankaista.
Adresseihin laitan yleensä kanteen kangasosan, jonka kiinnitän akvarelli-
paperiin. Niihin tulee tekstejä varten myös sisäsivu.
Ainakin hyvin tuntemiensa henkilöiden adresseissa voi ottaa huomioon
henkilökohtaisia asioita. Tämä oli ensimmäinen adressi, jossa tein kanteen
applikaation. Se oli hyvälle ystävälle, joka asui keltaisessa talossa
lähellä merta ja ompeli röyhelömekkoja (minullakin on yksi). Hän rakasti
ruoanlaittoa ja kutsuja ystäville. Myöhemmin on ollut moneen kertaan
puhetta, että muutamien ystäviensä keittiössä hän istuu edelleen -
kymmenkunta vuotta kuolemansa jälkeen - keittokirjapinon päällä ja
jakelee hiljaisia neuvojaan. Näin on myös meillä.
torstai, 13. joulukuu 2007