myyntiinkin. Kankaita oli vielä vaikea saada, etenkin maalla.
Ei ollut kauppojakaan. Meidän kyläkauppiaalla oli kangasta,
tummaa ruudullista tai raidallista miesten paitoihin ja puna- tai
siniruutuista naisten esiliinoihin ja kukkakangasta mekkoihin.
Vielä oli tummanharmaata flanellia jalkarätteihin.
Muistan kerran, kun olin isän kanssa kaupassa ja oli tullut
vihreäruudullista kangasta- tosi hienoa, uusi väri. Isä vaan jutteli
ja jutteli eikä ollut yhtään kiinnostunut, vaikka roikuin hihassa ja
koitin näyttää ihanaa väriä. En muista, ostettiinko meille
vihreäruudullista. Kauppiaalla oli hyllyssä yleensä ne muutamat
pakat ja uusi tuli tilalle, kun edellinen loppui. Äiti ei ostanut sieltä
kuin joskus essukankaan, kun ei halunnut kulkea samanlaisissa
vaatteissa kuin muukin kylä.
Neulelankoja oli sukkiin vaaleaa ja tummaa harmaata.
1950-luvun puolivälissä saimme siskon kanssa omat puikot, sisko
punaiset ja minä nuo siniset, jotka on kuvassa. Ehkä olen käyttänyt
niitä tuon puseron neulomisessa. Nuken olen ommellut koneella
ja puserossa on kirjoneuletta, olen ollut varmaan kymmenen hujakoilla
sen tehdessäni, kun siinä on jo kirjoneulettakin.
Mitä ja missä lie touhunnut - naama on liasta ruskea, tukka takkuinen,
villapaidan hihassa on reikä ja jalasta on sauma ratkennut. Sillä on oli
siniset housut, mutta ne on hävinneet.
Toisaalta teksi mieli pestä se, mutta sitten tukka suoristuu. Kymmenkunta
vuotta se on asunut laatikossa eikä ole karkaillut mihinkään. Ehkä
siellä on hyvä.
