Voihan violetti! Se on tämän kuun tuumasvaihdon väri.
Aloin tehdä yksiä, mutta kesken jäi. Väri alkoi ahdistaa ja tuumaset
näyttivät yksi toisensa jälkeen edellistä tunkkaisemmilta.
Aloin tehdä toista mallia...ja nyt voit lukea tuon edellisen uudestaan.

1362551.jpg

Kolmas kerta toden sanoo. Tuumaset ovat puumerkkiä vaille
valmiita.

Tämä on mulle tosi hankala väri. Olen koettanut oppia käyttä-
mään sitä, mutta lähes kaikki violetit työt ovat jääneet kesken.
Lila on ollut helpompi hyväksyä, mutta ei siitäkään ole tullut
valmiiksi asti kuin kaksi työtä.

1362550.jpg

Verkkoperhonen purtojuuren kukalla on jostakin viime vuosi-
tuhannen lopulta. Keskiosassa on kolme kurssikokeilua. Pohja
on vanhaa silkkipuseroa tikattuna tiheästi sideharsolle. Kun sen
kastaa kuumaan veteen, sideharso kutistuu ja silkki rypistyy.
Se ei näyttänyt miltään.
Seuraavaksi kokeiltiin miltä läpikuultava kangas näyttää, kun
sitä on moninkerroin. Mulla oli mukana vain valkoinen ja violetti
kimaltavaraitainen shifonkihuivi. Äiti oli saanut niitä etelän
tuliaisiksi anopilta – maatilan emäntähän tarvii navetassa liinan
hiusten suojaksi. No tässä maalaisen ja kaupunkilaisen näkemykset
pääriatujen käytännöllisyydestä eivät osuneet ihan yksiin ja sain
nämä korttimateriaaliksi. Nyt – lähes 30 vuotta myöhemmin –
on vieläkin muutama suikale violettia jäljellä.
Tein ohuen materiaalin sävytyskokeiluna kukan rypytetystä
silkistä ja violetista liinasta kanssa.
Kokeilimme konekirjontaa veteen liukenevan materiaalin kanssa.
Halusin perhosen, mutta mikään väri ei tuntunut sopivan yksiin
mallikuvieni kanssa. Tein sitten verkkoperhosen, kun siinä ei
tarvittu juuri mitään väriä.
Kurssin jälkeen kokeilut päätyivät laatikkoon.
Seuraavana kesänä olimme lomalla Virossa. Isot alat kolhoosien
peltoja eivät ole kenenkään omistuksessa, selitti joku. Sen vuoksi
ne ovat enemmän niittyjä kuin hyötykäytössä. Paljon niittykukkia
ja erityisen paljon perhosia. Kymmeniä verkkoperhosia ja muita
liiskautui auton tuulilasiin. Huono omatunto vaivasi, vaikka
näinkin, että niitä lenteli sadoittain. Kauneuden tuhoamista
tahtomattaan.
Loman jälkeen kokosin perhostyön. Purtojuuri kasvaa Suomessa
lähinnä idässä. Se on lila ja sitä olimme pysähtyneet tutkailemaan,
kun kävimme mieheni mummulassa Joutsenossa. Tähän työhön
yhdistin idän ja lännen, anopin ja äidin. Navettahuvista tuli
purtojuuren kukka, johon perhonen on laskeutunut.

1362548.jpg

Mä päivänsäteen näin pienen (2004) alkoi langoista. Sain siskoltani
lilan kalastajalangan jämäkerät. No eihän semmoista voi mihinkään
käyttää! Jonkun pätkän värjäsin ja käytin tikkauslankana. Yhdessä
värjäyksessä oli tullut pahasti epäonnistunut väri ja piilotin sen
hyllyn perälle kiusaamasta värisilmääni. Kerran se tupsahti ulos
kaapista. Joskus nämä lilat alkoivat elää yhteistä elämää. Työn tilkut
ovat harkkosaksilla leikattuja 5x5 sentin paloja, jotka kiinnitin pari
kolme päällekkäin täkkinastoilla pohjakankaalle. Lila ei riittänyt
ja leikkelin sitten vähän muutakin väriä. Päivänsäteys tulee kulta-
langoista, joita on ryijypistoilla tilkkujen väleissä siellä täällä.
Runsaiden hapsujen korkeus on 30 senttiä ja sisko sai lankansa
takaisin.

Meillä ei puhuttu violetista eikä lilasta. Serkkupojan kanssa näistä
kinattiin, mutta minusta isä oli eniten oikeassa ja väri oli kretuliini
tai retliini, ihan ok oli myös äidin sinipunainen, joka oli punaisempi
kuin retuliini. Mutta että violetti, kaikkea soopaa!


Näin tätä väriä luonnehtii coloria.net

Violetti kytketään viisauteen, mutta myös mystiseen ja maagiseen.
Salaperäisyyttä liittyy myös purppuraväriin, jonka valmistaminen
kotiloista ei enää laajamittaisesti onnistu (voiko sanoa, että väri on
kuollut sukupuuttoon?).
Purppura oli antiikin aikaan haluttu ja kallis väri ja sitä saivat pitää
vaatteissaan ainoastaan korkea-arvoiset henkilöt. Purppuran kerrotaan
olleen niin voimakas väri, että se oli enemmän kuin väri - joskus on
myös epäilty, että ihmisen näköaisti on joskus venynyt asteikolle,
jolla nyt esim. ultravioletti sijaitsee :)
Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. Se stimuloi
solujemme valoa kerääviä entsyymeitä ja parantaa viottunutta dna:ta.
Leonardo da Vinci uskoi, että keskittymisvoima kymmenkertaistui
purppuraisessa valossa (esim. maalatun lasin läpi).
Lasten mielikuvituksen sanotaan kehittyvän paremmin, jos huoneessa
on violettia.
Suomessa violetti on edelleen hieman vieras väri - ainakin vieraampi
kuin perusvärit sininen, punainen ja keltainen - se ei juurikaan esiinny
sanonnoissa. Lila (ranskaksi lilas - syreeni) esitetään usein synonyymina
violetille (esim. jotkut sanakirjat eivät tunne lainkaan 'violettia', ainoastaan
'lilan'), mutta monet mieltävät violetin huomattavasti voimakkaammaksi
kuin lilan. Lila on monen mielestä vaalea violetti, sireenin värinen,
hempeämpi väri. Violettia pidetään usein tummasävyisenä, voimakkaana
värinä. Purppura viittaa suomenkielessä yleensä punertavanviolettiin.
Malva tai mauve - joka alkuaan oli väriainenimi - mielletään usein
harmahtavansävyiseksi violetiksi. Vanhempia violettiin vivahtavia
suomalaisia sanoja ovat mm. ruotsinlaina kretuliini (gretliini, gredliini) –
tai mm. raahen murteella rempseästi retliini. Edelleen monet puhuvat
myös sinipunaisesta.