kun meilläkin on vihreää ja kukat kukkivat. Ruukuissa koitan saada
jotakin kukkivaakin. Kivikkokasvit viihtyvät, mutta monet niistäkin
kukkivat alkukesällä. Maksaruohot värittää loppukesää ja kerää
paljon amppareita. Pitää vaan oppia olemaan huitomatta.
Liljakukot ovat tehneet selvää jälkeä liljapenkistä ja nyt niille näyttää
maistuvan paremman puutteessa myös nauhukset.
Kaukasian pitkäpalko on vähän semmoinen kulkurityyppinen, vaeltaa
kukkapenkissä aamuauringon suuntaan. Olen siirtänyt sitä useampaan
paikkaan, kun alkuperäinen tila alkoi kyllästyttää sitä. Kaipa se jossakin
niistä viihtyy.
Sinililjoja laitoin pitkän rivin, kun muutimme tähän. Alussa ne viihtyivät
ja lisääntyivät tosi hyvin. Yhtenä keväänä ei noussut ainuttakaan. Joku
tauti, joku söi. En tiedä. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia. Alku
näyttää lupaavalta.
Esikot kukkivat jo. Olen siirtänyt ulos myös ruukkuesikoita. Suurin
osa on selvinnyt jo monta vuotta. Ne on tosi paahteisella paikalla
enkä kastele niitä juuri koskaan, joten niiden ei pitäisi kasvaa siinä.
Onneksi ne eivät tiedä sitä.
Puutarhassa kukkii puolitoista valkovuokkoa. Tämä alue on vanhaa
merenpohjaa eikä noita kasva täällä luontaisesti. Toin vanhempieni
puutarhan kulmalta pari juurakkoa kymmenkunta vuotta sitten. Toinen
kuoli, toinen on kituen pysynyt hengissä ja vasta nyt alkanut hiukan
levitä.
Sinivuokkojakaan ei ole luontaisesti täällä, mutta ne kotiutuivat
puutarhaan heti ja niitä on jo jonkin verran. Meidän sinivuokot on
alkujaan 1960-luvun alussa siirertty metsästä puutarhaan Lappeen-
rannassa. Sieltä anoppi sai niitä tuliaisiksi Hesaan. Kun me muutimme
Hesasta Keravalle, otin mukaani ruukussa pari sinivuokkoa. Ne
majaili talven tallissa. Istutin itselleni vain toisen ja toisen vein äidille.
Asuttiin siellä vain kolme vuotta, joten se ei paljon levinnyt. Uusi
asukas, sanoi, ettei halua sinivuokkoja, joten se vietti seuraavan
talven valeistutuksessa äidin kasvimaalla.
Toissa päivänä oli lehdessä, että luonnokukkia ei pitäisi siirtää
puutarhoihin. Meillä ne ovat lähes ainoita, jotka viihtyvät hyvin.
Kellokukat kasvaa hillitysti suunnilleen siellä, minne olen niitä laittanut.
Mäkitervakkoa nousee mistä sattuu vaikka koitan taitella kukintoja
ennen kuin siemenet putoavat. Päivänkakkarasta oli tulla riesa ja sitä
olen hävittänyt ahkerasti jo monta vuotta.
