ensimmäiset lehdet ovat aukemassa. Tuhkapensaiden nuoret
versot ovat joka kevät ensimmäisinä. Eilen aamulla oli lunta
maassa hetken aikaa. Asteet ovat vain vähän plussan puolella,
joten nyt kasvien kehitys on vähän hitaampaa.
Kukkapenkissä on pilariomenapuu. Sen omenat maistuvat hyvälle,
silloin kun siihen niitä sattuu tulemaan. Se on tontin kuumimmalla
ja aurinkoisimmalla paikalla. Viime vuonna ei ollut kukinta-aikaan
hyönteisiä, joten turvauduin pölyttämisessä äidin vanhaan konstiin,
vesivärisutiin. Isossa omenatarhassa en viitsisi toimia mehiäisenä.
Marja-aronia näyttää melkein kukkivalta, kun lehden alut ovat niin
punaiset. Se ei ole kovin vanha, mutta oksat ovat täynnä jäkäliä
ja sammalia ja pensas tuntuu kuivuvan pystyyn. Harjailin ylimääräistä
kerrosta pois. En tiedä auttaako.
Olen koittanut saada sammalia kasvamaan muutamaan kiveen. Ne
tuntuvat noudattavan ei-kannettu-vesi-kaivossa-pysy-systeemiä.
Nyt on onneksi alkanut muutama kivi saada samettisen peitteen,
ihan ilman minua. Noihin muutamaan muuhun olen kokeillut sammal/
muta/piimä- ja sammal/muta/olutsekoituksia. Olen sumuttelmalla
pitänyt niitä kosteina ja maanitellut monin kauniin pyynnöin, mutta
joka yritys on syyssateilla huuhtounut pois.
Mitähän tuolla sammalen suojissa tapahtuu. Paljonko siellä asuu
pientä väkeä.
