Tutkimattomia ovat kukkien tiet. Eilen paistoi aurinko ja tänään
sataa. Eilen olivat kunnolla auki ensimmäiset espanjan sinililjat ja
tämä hyasintti. En tiedä koskaan ostaneeni sen sipuleita enkä se-
koituspakettejakaan kuin parina ensimmäisenä Porin kesänä ja
siitä on kohta 20 vuotta. Niistä kukki yksi hyasintti yhden kerran 
hyvin kituvan oloisen kukan ja se oli toisella puolen taloa kuin 
tämä nykyinen. Ehkä se kehitti myös siemenen. Kuinka pitkään
hyasintin siemen pysyy itämiskykyisenä. Montako vuotta sen pitää
kasvaa ennen kuin se kukkii.

1459423.jpg

Viime keväänä tämä kukki ensimmäisen kerran kukkapenkin
reunakiven ja laatan välissä. Mistähän se on tullut. Siemenestä
siitä kauan sitten olleesta hyasintista vai muurahaisten tai lintujen
mukana jostakin lähiseudulta. Kummallakaan puolella naapureissa
ei kasva näitä. En tiedä pitkiäkö matkoja muurahaiset vaeltavat
ja onko niillä uuden pesäpaikan lentomatkoillaan eväät mukana.
Pieniä mustia ja keltaisia muurahaisia tontilla on kivien alla, mutta
ei niitä pihassa näy kulkemassa mitenkään erityisen paljon.
Linnut lentävät tuhansiakin kilometrejä, mutta tuskin tämä mikään
Afrikan tuliainen on. Linnut voivat periaatteessa kuljettaa myös
pieniä sipuleita. Oho, maistuipa pahalta. Hups, minne se ruoka
lipsahti. Ainakin fasaaneita ja rastaita näyttävät kiinnostavan 
kevään ensimmäiset maan pinnalle pyrkivät sipulikukkien versot.
Niitä kiskoessa nousee usein sipulitkin maan pintaan eikä ne
näytä maistuvan. Jos tulee hätyytellyksi juuri, kun on herkkupala 
nokassa, niin pakkohan sitä on lentää muualle nautiskelemaan.
Joka kevät ja kesän nyhdän laattaraoista sinililjan alkuja.
Reunimmaisiin rakoihin jätän niitä. Samoin jää ahomansikkaa.
Sitä kasvaa paahteisilla paikoilla pensaisen alla. Se rönsyilee
välillä vähän liikaakin. Satoakin tulee vaihtelevasti ja rastaiden
kanssa koitamme ehtiä makupaloille. Nopein voittaa eli useammin
rasta kuin minä. Ne on liikkeellä heti auringon noustessa.