mässä. Tähän aikaan vuodesta retket suuntautuu pääosin lintupaikoille.
Eilen kävimme Fleiviikin niityillä jokisuistossa. Aika vetiseltä tuntui
askellus, kun loikimme mättäältä mättäälle. Saappaat olisivat olleet
parempi ratkaisu kuin lenkkarit.
Lainaus:
Fleiviikin niitty suiston etelärannalla on Etelä-Suomen laajin ja
arvokkain jatkuvasti laidunnettu jokisuistoniitty ja ainutlaatuinen
koko Suomessa. Se on sekä kasvistollisesti että linnustollisesti
hyvin merkittävä. Vaihtelua laajalle rantaniitylle tuovat rehevät
lampareet ja lännessä niitylle työntyvä umpeenkasvava sisälahti.
Alueen kasvillisuus vaihtelee luhtaniityistä, joita on suurin osa
alueesta, nummimaisiin katajia, lampaannataa ja jäkkiä kasvaviin
ketokuvioihin. Tuoreita niittyjä luonnehtivat jokapaikansara,
lampaannata, syysmaitiainen ja valkoapila. Kosteilla kohdilla
näkyvimpiä ovat valkoapila, jokapaikansara, ketohanhikki ja
punanata, märimmissä kohdissa mm. kurjenjalka, luhtakastikka
ja vesisara. Puustoa on vain muutamissa koillisosan
rehevöityneissä saarekkeissa, joissa tervaleppä ja kataja vallitsevat.
Rehevöityneissä ojissa ja lampareissa kasvaa mm. iso- ja
pikkulimaskaa, kilpukkaa, karvalehteä, ärviöitä ja vesikuusta.
Sisälahden vesikasvistoon kuuluu myös vaarantunut
silonäkinparta. Fleiviikin kasviharvinaisuuksiin kuuluvat mm.
uhanalainen pahaputki, kalmojuuri, lietetatar, isohierakka, kapealehti-
osmankäämi ja piuru. Niityllä on reliktisiä suolamaalaikkuja, joilla on
säilynyt merenrantakasveja kuten suolavihvilä, meri- ja jouhiluikka
sekä vilukko. Uudelleen raivattujen ja laidunnukseen otettujen
niittyjen valtakasveja ovat luhtakastikka, jokapaikansara ja luhtavilla.
Fleiviikin vesi- ja kahlaajalinnuston runsaus perustuu jatkuvaan
laidunnukseen.
Fleiviikin pesimälinnustoon kuuluu noin 20 lajia ja noin 150 paria.
Runsaimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, taivaan-
vuohi, punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Erittäin uhanalainen etelän-
suosirri on viime vuosina vähentynyt ja sen pesiminen on loppumassa.
Lisäksi alueella pesivät mm. heinätavi, lapasorsa, nokikana, suokukko
ja isokuovi.
Taustan metsä on Kokemäen joen toisella rannalla, osa puista on
saarilla. Noin puolivälin kohdalla on Pooleen saari, jonne osa perhettä
on muutama vuosi sitten vienyt minut äitienpäivälounaalle.
Eilen kuulimme kuovin ja hetken aikaa kiikaroituamme myös näimme niitä. Muutamia joutsenia lepäili vähän kauempana ja aika paljon
muitakin lintujen ääniä kuului. Yksinäinen töyhtöhyyppä pyrähteli
välillä lentoon.
Silta vaikutti enemmänkin laiturilta. Vettä ei tuolla toisessa päässä
ole kovin syvälti, mutta lenkkareille ihan liikaa.
Kotiin ajoimme Enäjärven kautta. Lintulavalla oli pari muutakin
ihmistä ja paikallinen luontohenkilö luetteli pitkän litanian lintuja, joita
oli sieltä juuri kiikaroinut. Joutsenia, haikaroita, koskeloita, uiveloita,
nokikanoja, silkkiuikkuja.... Nämä auliisti tietojaan jakavat ihmiset
ovat kyllä aika aarteita.
