tulee yrttejä, mutta joku kukka siellä mukana piristää - etenkin sen
jälkeen, kun kuivuus tai itikat ovat tuhonneet yrtit.
Toisinaan ruukut hajoavat. Etenkin kalleimmat ja kauneimmat
haljenneet harmittavat. Minulla on yksi möhömahainen sininen ruukku,
josta olen tykännyt kovasti. Pitkin hampain maksoin siitä mitä maksoin,
en enää muista. Heräteosotos. Pakko saada heti, kun näin!
Myyjän kanssa pakattiin sitä pyörän taakse. Mulla oli vakiona yksi
venyvä naru mukana, mutta eihän se riittänyt. Jotain kaupan takahuo-
neesta ja roskisksesta löytynyttä käytimme apuna, muuten siellä oli
vain koristenyörejä ja nauhoja. Ruukun piti olla talvenkestävä, mutta
eipä ollut, vaikka ei ollutkaan ihan taivasalla. Heti ekan talven jälkeen
lohkesi iso pala lasitetta. Olen laittanut monena kesänä sen puolen
piiloon, mutta nyt on korjausvärkit ostettuna.
Idean sain siskon ruukusta.
Kuva on viime kesältä siskon mökiltä. Ruukku oli kaatunut
kivetykselle ja kulmasta lohkesi iso pala. Liimaus näkyi. Liima on
jotakin pikkuveljen superia, valkoista, että lasipallojen värit näkyvät.
Ensin oli yksi pallo kivessä koeliimauksessa talven yli. Kun se pysyi
hyvin kiinni, niin sitten vain ruukun liimasaumaa peittämään. Lasi-
pallot ovat kukkakaupasta ja saumauslaasti tummansinistä pakkasen
ja ulkoilman kestävää Aquellaa. Nämä ruukut on olleet kylmässä
varastossa talven.
Pikaisen "korjauksen" tein muutama vuosi sitten omalle perussavi-
ruukulle. Tuo siili raastoi hermoja. Tykkäsin siitä, enkä raaskinut
heittää pois. Se on semmoinen, joka liotettiin ja laitettiin vettä täyteen.
Pinnalle ripoteltiin tiuhaan alfa-alfan siemeniä ja sitten niiden piti kasvaa.
Sumuttelin useamman kerran päivässä ja peruskosteutta piti imeytyä
myös saven läpi. Yritin monta kertaa, vain muutama siemen iti ja lähti
kasvamaan muut kasvattivat pienen juuren, joka imeytyi saveen,
mutta itu jäi tulematta. Siilin pinnan puhdistamisessa oli kova työ.
Joku kesä vein sen ensin kukkapenkiin, mutta ajattelin, että kurjahan
sillä on siellä ilman kattoa olla, sisäsiili kun on. Sitten meni rikki tuo
ruukku ja siili sai kodin. Se muutti pihakuusen alle ja on ollut siellä
siitä lähtien, kesät talvet. Sillä on ollut meriheinää patjana, mutta nyt
oli varastoni loppunut, enkä saanut keväällä siistejä heiniä sille. Ehkä
se pärjää noinkin. Kuusi on kasvanut niin, että tänä keväänä siili
muutti pikkuisen ulommaksi rungosta.
