heinä, höytypää, isänkukka, julmu, kalloniska, keltakukka, keltaukko,
kultaharja, kultakukka, leijonanhammas, maitiainen, maitoheinä,
munkinpää, punkkikukka, pörhäpää, pörhöpää, pörrinkäinen, pörröpää,
siankukka, siansilmä, sianyrtti, syyläkukka, syyhykukka, sängynkastelija,
villapää, voiheinä, voinunnu.
Tuonvoikukka-linkin takana on enemmänkin tieto hyötykäytöstä. Tähän
keräsin muutamasta paikasta jotakin.
Voikukka (Taraxacum officinale) on ollut aika yleinen aihe lähipäivien
bloggauksissa. Sen lisäksi, että se on hyvin kaunis, se on myös helposti
leviävä riesa. Pyöräretkillä olen ihaillut keltaisena loistavia ojannpientareita
ja monin paikoin on auringon kanssa kilpailevia keltaisia niittyjä.
Kovin tarkasti en ole voikukan perehtynyt, mutta Suomessakin kasvaa
useita eri lajikkeita. Joidenkin lehdissä on selviä eroja lovien koossa
lehtiosien kärkien terävyydessä, mutta osalla lajeista ei ole suuriakaan
eroavaisuuksia. Wikipedian mukaan alalajeja on on Pohjoismaissa noin
900 ja meilläkin noin 500.
Se ei tarvi siementen kehittymiseen pölytystä, joten sille on yksi lysti
onko pörriäisiä tai tuulta vai ei.
Voikukka on aika sitkeä, pienikin maahan jäänyt juurenpala alkaa
kasvaa. Siemenet lentävät tuulen mukana ja uhmaavat jopa asfalttia.
Sen onnistuminen perustuu hydrauliikkaan, kasvin soluihin puristautunut
vesi voi halkaista asfaltin (Wikipedia).
Voikukkaa käytetään yrttilääkinnässä. Kukista voi tehdä seppeleitä, simaa,
kaljaa tai viiniä.
Lehdet käy muhennoksiin, keittoihin tai salaattiin. Lehdet kerätään
nuorina varjoisilta paikoilta, niin maitiaisnesteen kitkeryys ei ole vielä
kovin voimakasta. Salaatteihin käyvät nuput ja kukatkin.
Juurista tehtiin sota-aikana kahvikorviketta. Äiti on kertonut, että se
maistui varsin pahalle.
*******************
Jätin voikukan ravintokäytön sikseen ja kokeilin sitä aurinkovärjäykseen.
Pohjakangas on vaaleankeltainen. Käytin Emo-tuotannon ruisku-
emulsiota ja pigemettivärejä. Ekassa värissä oli noin puolet vettä. Vesi
vaalentaa väriä. Muutenkin olisin voinut jättää vähemmille pigmentti-
pisaroille, mutta sen huomasin vasta valmiista kankaasta.
Aluksi laitoin viisi voikukan lehteä. Annoin kuivua melkein kuivaksi.
Tein väriä vähän vahvemmaksi, lisäsin emulsiota ja värejä. Maalasin
ekojen lehtien yli ja laitoin väleihin lisää lehtiä. Jätin kuivumaan joksikin
aikaa.
Vahvensin väriä, maalasin, lisäsin lehtiä ja annoin kuivua vähäsen.
Sama vielä neljännen kerran ja annoin kuivua kokonaan.
Sävyeroja olisi voinut olla enemmänkin. Sitä paitsi: oikeasti tausta on
tummanvihreä eikä noin sininen. Tästä tuli ihan ok siihen työhön, johon
sitä suunnittelin. Värien pesun jälkeen tuo voi vähän vaalentua.
