Edellisessä postauksessa lupailin vessajuttua. Viime kesänä joku kitisi
yleisönosastossa Italiassa törmänneensä kuvottavasti haisevaan
kyykkyvessaan. Kertoi järkyttyneensä pahanpäiväisesti. sekä vessan 
mallista että sen siisteydestä. Ei kuitenkaan ollut lopettanut matkantekoa
siihen, kun oli seuravallakin kertaa joutunut samaan pinteeseen.

Kyykkyvessoihin olen Italian lisäksi törmännyt ainakin Ranskassa,
Espanjassa ja Saksassa. Ensimmäinen kosketus niihin oli pojillamme
ranskalaisella leirintäalueella. Järkytys oli aika suuri, kun he säntäsivät
kertomaan, mitä olivat nähneet. Kyykkyvessat on monesti vesivessoja
ja niissä kannattaa hoidella itsensä ensin muuten kuntoon, mennä
ovesta ulos ja kurkotella vetämään vessa vasta sitten. Niin säästyy
nilkat kuivina. Joskus niissä lainehtii eritteiden sekainen vesi kynnykselle
asti. Silloin harvempikin pusikko riittää, tosin noissa paikoissa nekin on
monesti niin käytettyjä, että vain ihan pakottavassa tarpeessa tulee niitä
käytettyä ja auton käynnistyessä mielessä on vain, että seuraava tauko-
paikka olisi pian ja että se se olisi kohtuullisen siisti.
Siisteystaso vaihtelee huomattavasti riippumatta wc:n mallista tai
sijainnista. Varmemmin siisti wc on paikoissa, joissa on muutakin
toimintaa. Teiden varsien pysähdyspaikkojen vessoista voi löytyä
melkoisia sottapaikkoja, nykyisin yhä useammin ihan siistejäkin.
Takuuvarmasti siistejä ovat vain vessat, joissa on henkilö tarkista-
massa ne jokaisen kävijän jäljiltä. Niissä voi joutua ostamaan vessa-
paperit asioimaan mennessään, joskus ne saa luukulta mukaansa.
Useimmissa jatkuvasti huolletuissa vessoissa on lautanen, johon
toivotaan tipautettavaksi pieni korvaus siivoojalle. Leveä hymy
irtoaa wc-henkilöltä kolikon kilahduksella.

Likaa on monenlaista. Wc voi olla paikassa, jossa märällä kelillä
kulkeutuu paljon hiekkaa sisään. Jokainen tietää, miltä näyttää
yhdessä vesi ja maa-aines. Paperiteline voi olla vaikeasti käytettävä
tai rulla jumittuu sen sisään. Silloin on useasti paljon pientä paperi-
silppua lattialla. En ymmärrä, miksei sille rullalle voi yrittää tehdä
jotain, vaan pitää nyhtää pieni hippunen toisensa jälkeen ja ripotella
ne lattialle. Ei niihin kynnen kokoisiin hitusiin kuitenkaan voi pyyhkiä,
edes läjänä. Hiekka ja silppu on ärsyttävää likaa, mutta vessaa voi
huoletta käyttää. Monet naiset peittävät pöntön renkaan paperilla
ennen istumistaan. Joidenkin jäljiltä se jää paikoilleen, toisilta leijailee
lattialle ja osa onnistuu tukkimaan runsaalla paperimäärällä viemärin.
Nuo kaksi ekaa voi siivota vessaan mennessään, mutta tukkeutunutta
vessa ei. Eikä sitä voi käyttäkään. Pitää vaan toivoa, ettei ole se ole
paikan ainut vessa. Yhteisvessoissa on monesti pissaläikkiä pöntön
edessä, välillä isompiakin lätäköitä ja joskus näkyy, että on pissailtu
pitkin seiniä. Lattialätäköt onnistuvat naisiltakin, jos pitää koittaa istua
niin, ettei takapuoli kosketa pöntön reunusta. Vessan seinien jäljistä
päätellen päreellä tai sormella takapuolensa pyyhkijätkään eivät vielä
ole hävinneet historiaan, Suomestakaan. Kun jätöksiä on seinillä ja
lattioilla, niin semmoista vessaa tulee käytettyä vain pakkotilanteessa.

Vessojen ovien lukot toimivat tai eivät, maasta riippumatta. Välillä
ovista puuttuu sen kokoisia paloja, että niistä lienee tultu hieman
väkivalloin ulos. Ahtaanpaikankammoisen pakokauhua? Naisten ja
miesten yhteisvessat yleistyvät kaiken aikaa. Niissä ollaan luonnollisilla
tarpeillaan. Jos törmään vessaan, jossa jo istuu joku, mies tai nainen,
pyydän anteeksi ja suljen kiireesti oven. Ei tarvi miettiä, millä kielellä.
Voi käyttää omaa äidinkieltään. Ei sitä kukaan kuuntele kuitenkaan
eikä vielä kukaan ole juossut perään kyselemään, mitä sanoin. Ja jos
siinä vielä alkaa heikolla kielitaidolla kääntämään puheitaan, niin johan
se pöntölläistuja ehtii kauhistua tai karata kraiveliin kiinni. Samaan
olen törmännyt toisinkin päin. Kukaan ei ole vielä tunkeutunut
seurakseni, jos olen jo vessan varannut. Ensimmäisillä kerroilla vieraan
ihmisen kurkkiminen vessaan järkytti mielenrauhan moneksi päiväksi,
nyt ei enää niin pahasti, vaikka kurkkaaja olisi mieskin.
Kyllä sitä kuitenkin toivoo saavansa istua rauhassa.
Onneksi useimpien vessojen lukot toimivat. Kun lukko puuttuu tai on
rikki, niin olen koittanut työntää jalat esiin oven alta tai olen pitänyt
lukosta kiinni. Kumpikaan ei ole toimiva konsti. Punaisella oleva
lukkokaan ei aina auta, vaan joku voi rynkyttää ovea pitkänkin aikaa.

Olen useampaan kertaan ihmetellyt kengänkuvia wc-pöntön reunuksella,
kunnes Barcelonassa osuin jonottelemaan vessaan yhtä aikaa kiinalaisten
kanssa. Suljetun paikan kammo tai mikä lie, yksi ei voinut sulkea ovea
perässään. Tyttö hyppäsi ketterästi kyykkyyn vessan renkaalle ja suoritti
tarpeensa. Kyykkyvessakulttuurista tulleelle ihmiselle vesivessa voi olla
outo kokemus. Hyvin likaisessa saksalaisessa vesivessassa olen sen
jalkeen tuota kyykkykonstia kerran itsekin käyttänyt.

Yhtenä kesänä näin Ruotsissa huoltoaseman vessassa kuvaparin. Niistä
ensimmäisessä ihmishahmo kykki pöntöllä. Siinä oli punainen rasti päällä.
Toisessa kuvassa hahmo oli istumassa. Tekstit olivat arabiaksi.
Jos rahat riittävät, matkustetaan vaikka toiselle puolelle maailmaa. Muiden
maiden kulttuureita ihmetellessämme kuljetamme mukanamme omat arkiset
tarpeemme ja tapamme. Jokaisen pitää syödä ja juoda ja siitä taas on
omat seurauksensa.