koko ajan ei paistanut eikä ollut kovaa tuulta. Perjantaina oli tarkoitus
päästä lähtemään ajoissa, mutta aina ei käy niinkuin suunnitellaan.
Olimme varanneet kolmen hengen mökin mahdollisimman läheltä
rantaa, niin ei tarvi kantaa kanoottiia pitkää matkaa. Kuopus ei
lähtenyt mukaan - hyvä niin. Suihkullista mökkiä ei enää ollut vapaana,
mutta leirintäalueilla on nykyisin ihan ok vessat ja pesutilat. Mökki oli
aika pettymys jo ensi silmäyksellä. Ovi aukesi vain osittain ja varustus
oli aika niukka.
Vasemmalla on mökin ruokavarustus kolmelle.
Jonkinlainen sohva/kerrossänky yhdistelmä, pöytä ja penkit. Alakaappi
ilman hyllyjä ja siellä kaksi lautasta, lasit ja mukit, jääkaappi. Sen
verran olemme erilaisissa mökeissä yöpyneet, että meillä on aina oma
astiasto ja usein myös keitin mukana. Lähes vakiopuutteet ovat kauha,
terävä veitsi ja juustohöylä. Jos veitsi on, se on poikki tai kelvottoman
tylsä. Myös leikkuualusta puuttuu usein tai on sen kuntoinen, ettei sitä
viitsi käyttää.
Mökki oli siisti, pitäisi tuulen ja sateen. Sitä paitsi olimme lähteneet
olemaan ulkona, myös sateella, jos ei parempaakaan keliä ole.
Rannassa oli niin paljon kiviä ja kaislaa, että ensimmäisen melonnan
jälkeen veimme kanootin leirintäalueen hiekkarannan reunalle.
Naapurirakennus oli iso, siellä tapahtui jotakin äänekästä. Häät. Osa
väestä oli jo niin humalassa, että heistä ei pitkään olisi meluhaittaa, mutta
mukana oli ainakin yksi pakollinen täydestä kurkusta laulaja ja muutamia
yli muiden puhujia. Ei menty kuokkimaan eikä siinä melussa nukkumaan-
kaan. Siis vesille.
Krookan satamaa. Iso punainen on ravintola Rantakartano. Siellä
nautimme sunnuntaina maukkaasta merellisestä ruoasta.
Meloimme illalla kymmenkunta kilometriä. Hiljaista. Suomessa ollaan
aika vähän vesillä sielläkään, missä se olisi mahdollista.
Kiitos naapureiden metelöinnin, lähdimme melonnan jälkeen vielä
katsomaan hienoa auringonlaskua. Valo osui hauskasti pilviin ja koko
taivas oli täynnä punaisia läikkiä.
Vedet on tuolla on kivikkoisia. Meillä se ei paljon haittaa, kun syväys on
parikymmentä senttiä eikä vauhtikaan ole kova. Kerran osuimme pinnan
alla olevaan kiveen. Kyllähän se aina hätkäyttää. Monesti tilanne on
kuitenkin jo siinä raapasun kuuluessa samantien ohi. Kun veden pinta
on laineilla tai väreilee, ei pinnan alapuolella olevia kiviä näe ajoissa,
juuri ja juuri veden rajassa olevat kivet huomaa, kun aalto liikkuu siinä
eri tavalla. Rannat olivat pääasiassa kivikkoisia, muutama hieno sileäksi
kulunut kalliokin näkyi. Mökkejä oli runsaasti. Meloessa on ennen
pitkää rantauduttava tai laskettava alleen. Jotain kuppossysteemeitä
tuohonkin on, mutta ei olla hankittu semmoisia. Rantautuessa saa myös
raajoihin vähän liikettä. Kivikkoon mennessä naarmuuntuu kanootti ja
kivet voivat olla tosi liukkaita. Pieni heilahdus ja tulee helposti varomat-
tomia liikkeitä. Sitten sitä jo pulikoi kivikossa. Joskus muta aiheuttaa
yllätyksiä. Se näyttä kiinteältä, mutta astuessaan painuu nillkoja myöten
siihen. Kun varpaiden väliin joskus osuu vielä jotakin vesikasvien juuria,
niin se voi tuntua suorastaan inhottavalta.
Monilla kivillä on valkoinen kuorrutus. Lokkeja ja tiiroja näkyi ja
kuului paljon. Liian lähelle pesimäsaaria meloessa, ne alkoivat puolus-
tautua, vaikka koitimme selittää, ettei olla vaaraksi poikasille. Jossa-
kin saarien välissä menevillä väylillä ei aina ole mahdollista kiertää
kauempaa. Linnut antavat moottoriveneiden mennä rauhassa, eivät
ala mesomaan pesiensä tai poikstensa puolesta eivätkä lähde pakoon.
Melojan ne kokevat paljon suuremmaksi uhaksi. Joutsenpoikueen
näimme jo uimassakin, mutta ei vielä muita.
Tiirat antoivat kyytiä merikotkalle. Niillä on aika suuri kokoero. Sillä
kertaa poikue säästyi kotkan aterioinnilta.
Lauantaina vietimme laatuaikaa pikkusaarella. Kaksin autiolla saarella,
aurinko paistoi, hieman raikastavaa tuulta ja eväätkin mukana. Niinkin
pieneksi ja kivikkoiseksi saareksi siellä oli runsaasti kasvillisuutta. Myös
lannoitepuoli näytti olevan kunnossa. Viereisessä saaressa oli joutsen-
perhe ja lienevät piipahdelleet maissa myös naapurissa.
Tyrni lie ollut hyvä kirva-apaja leppäkertuille. Niitä näkyi melkein joka
latvuksessa. Jollekin saralla koitin löytää nimeä, mutta parin tunnin
jälkeen luovutin. Hiirenvirna, kangasajuruoho ja rantahämähäkki,
väinönputki, nurmikohokki, pikkulaukku ja rohtovirmajuuri. Leppiä,
pihlajia, mäntyjä. Tyrniä oli monilla saarilla isoina kasvustoina.
Kivillä juoksi paljon pieniä punaisia punkkeja. Olin jo istunut siinä
hyvän aikaa ennen kuin huomasin. Eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita
minusta.
