Selailin vanhaa puutarhakirjaa, jossa oli kuvia englantilaisista puu-
tarhoista. Jossakin kukkapenkissä oli keltainen tötterö, perhostalo.
Se jäi kaivertamaan mieltä ja kerran pojista kakkonen ryhtyi talon-
rakennuspuuhiin. Mitään ohjetta ei ollut, ei mittoja tai muuta, vain
mieleen jäänyt kuva.
Meidän perhostalo on 10x10 cm ja puolisen metriä korkea. Etuseinässä
on rakoja, sisältä se on yhtä tilaa. Rakojen päihin porattiin reiät ja
niiden välit sahattiin auki.

Tähän taloon muutettuamme aloin kasvattaa liljapenkkiä. Ensimmäisenä
kesänä tontin laidalla vanhasta kannosta työntyi esiin toistakymmentä
ruskoliljaa. Siitä alkoi liljainnostus. Istutin yli sata sipulia. Ne
viihtyivät joitakin vuosia oikein hyvin ja houkuttelivat paljon perhosia.
Muutaman vuoden kuluttua myös liljakukot huomasivat hyvän ja helpon
ruoka-apajan. Alussa kuljin vanhan soppakauhan kanssa liljat läpi joka
päivä. Tiputtelin liljakukot kauhaan ja liiskasin. Ne ovat vikkeliä ja
pudottautuvat maahan selälleen. Ne ovat mustia alapuolelta ja mullasta
niitä on vaikea havaita. Oikeinpäin ovat kuin pieniä punaisia kukkia
liljan lehdillä. Tuhoavaa kauneutta. Nyt on enää muutama lilja siellä
täällä.

Perhostalossa oli alussa vähän liiankin pitkä lauta jalkana. Muutaman
kerran sahasin siitä lahonnutta osaa pois ja lopulta koko jalan ja
kiinnitin talon katajaan. Siitä oli varjon puolelta muutama oksa
kuivunut. En tiedä onko tuolla talossa koskaan kukaan majoittunut tai
huilaillut. Asumaton tai ei, kovasti olen siitä tykännyt.