Maailmassa monta on ihmellistä asiaa... kuten kukat, muurahaiset,
kivet, jalkapallo, metsä, niitty, ensimmäiset sanat ja Frööbelin
palikat teeveessä.
Mummulle ihanimmasta ihanampaa on hellä katse suoraan sydämestä
sydämeen ja pienten kätten rutistus kaulalla. Lomavahtina olo
sujui oikein hellyttävästi. Elli-terapialla jaksaa!

Matkakin oli oikein mukava. Siitä lisää myöhemmin, kunhan ehdin
siirtää kuvia koneelle.
Kotona odotti uusi hoivattava, kun esikoinen toi eilen päivällä
koiransa hoitoon. Muutaman tunnin Oona oli täällä yksikseen ja
meillä lomaltapalaajilla oli oikein riemukas vastaanotto sekä
hienoinen kiire ulos. Päätimme jo matkalla, että 800 ajokilometrin
jälkeen kunnon lenkki tekee meillekin hyvää. Oona sai valita
reittiä ja metsänreunassa porhalsi tutulle polulle. Viipottelin
hihnan toisessa päässä aika vauhtia perässä ja nuuhkin metsän
tuoksua ja nautin ulkoilmasta. Olisi ehkä pitänyt ajatella vähän
muutakin. Mies tuli jonkun matkaa perässä ja puhui puhelimeen.
Reittivalinnasta tuli hieman sanomista ja samaa kautta ei palattaisi
takaisin. Oikeastaan vasta sitten tajusin, että kostean kesän
jäljiltä polun alkupää on melkein ummessa ja siinä kasvaa nokkosia
kainaloihin asti. Shortseissa ja sandaaleissa Oonan polkuvalinnasta
tuli rutinaa, vaikka nokkososuutta ei ollut sataakaan metriä!
Tänään kävimme toisessa metsässä ja hätyytimme pariinkin kertaan
liikkeelle pienen peuran. En ole noin lähellä kotia ennen nähnyt
peuraa enkä osaa sanoa, kumpi meistä oli innostuneempi - Oona vai minä.

Arvontaa varten on laput valmiina,kunhan "Onni" saapuu
kokouksesta, niin arvon.