Päivitykseni "jätättävät "pahemman kerran".  Ajattelin jo jättää jazz-
jutut kokonaan väliin, mutta laitan nyt jotain kuitenkin. Olimme
konsertissa torstaina. Se on ollut meille lähes vakiopäivä. Tänä
vuonna olimme vain yhdessä konsertissa.
Torstaina esiintyivät Ann Hampton Callaway & Novosibirsk Big
Band.
Orkesterista tykkäsin, solistista en niinkään.
Return To Forever: Chick Corea, Stanley Clarke, Al Di Meola &
Lenny White. Näiden takia menimme eikä tarvinnut pettyä.
Metro Special Edition feat. Randy Brecker & Dave Weckl, ihan ok,
mutta edellisten jälkeen kuulosti aavistuksen vaisulta.
Bob Geldof ei soittanut jatsia, mutta kuulosti ihan ookoolta.

Aloin kuunnella jatsia aika nuorena, 11-12-vuotiaana.. Mulla oli
samanikäinen kirjeenvaihtokaveri Helsingistä ja kerran hän luetteli
mitä musiikkisuuntauksia kuuntelee. Yksi oli jazz. En tiennyt siitä
mitään.Hanne neuvoi jonkun radio-ohjelman, jota aloin kuunnella ja
aloimme arvostella toisillemme siinä soitettujakappaleita. Alussa
muutama kappale kuulosti mukiinmenevältä, mutta useimmat aika
kauheilta. Suhde muuttui pikkuhiljaa toiseen suuntaan.
Kävin ensimmäisen kerran Porin jatseilla joskus 1970-luvulla. Olin
lomalla vanhempieni luona ja lähdin sieltä. Äiti oli kohtalaisen
vihainen, kun tuhlaan rahojani moiseen. Aika alussa törmäsin hesa-
laiseen tuttavaan ja kuljimme yhdessä, kunnes hänellä oli treffit.
Satoi. Muistan, kun istuin yksin penkillä, muita oli harvakseltaan.
Pisarat ropisivat sadetakkiin ja säästä huolimatta olo oli ihana.
Kun muutimme Poriin, ekana kesänä kävimme vain ilmaiskonserteissa.
Odotin viimeisilläni kuopusta ja mies sanoi, ettei osteta lippuja
mihinkään, kun koska tahansa pitää lähteä synnyttämään. Mutta
mentiin vasta jatsien jälkeen.
Seuraavalta kesältä meillä on valokuva, jossa istun lasten kanssa
puun alla ja neulon jotakin. Mukana on sekä vaunut, että rattaat.
Tämä oli ensimmäinen kesä, että yksikään lapsista ei ollut jatsien
aikaan Porissa.