Pihakoivun alla alkaa olla melkein tungosta. Monena vuonna olen
karsinut jotain pois ja leikellyt vuosittain pensaita pienemmiksi.
Kun muutimme tänne, tontti oli lähinnä metsää, kolme näivettynyttä
pensashanhikkia ja pari laatotettua polkua pihan yli. Poikien kanssa
aloimme raivauksen kaatamalla heti lumien sulettua parikymmentä
pientä koivua. Yhden ison taloon päin kallellaan olevan männyn ja
muutaman isomman koivun kävi kaatamassa metsuri.
Edelliset asukit olivat molemmat vanhoja ja huonokuntoisia, sairas-
tuivat talon rakennusaikoihin, joten he eivät koskaan edes aloittaneet
pihan laittoa.
Ahomansikoita ja hopeahärkkiä
Keväällä aloin kaivaa. Aivan hillitön halu saada jotain näkyvää.
Kesällä syntyvä kuopus kasvoi mahassa päivä päivältä. Olo oli vähän
tönkkö. Mutta joka päivä vähäsen. Niinä päivinä, kun en jaksanut
käyttää lapiota, kaivoin pieniä aloja puutarhalapiolla. Istuin maassa
ja kaivoin. Toivoin, ettei naapurit näe :) Pojat siirteli kiviä ja
mies illalla ne, joita he eivät olleet saaneet liikkeelle.
En kovin isoa alaa saanut kaivetuksi, mutta hienoa siihen oli jotain
kylvää ja istuttaa. Edellisestä kodista olin istuttanut jakotaimia
ruukkuihin ja säilönyt niitä äidin kasvimaassa talven yli.
Tontti on hirveän kuiva. Oli vaikea saada mitään menestymään hyvin.
Aina, kun löin lapion maahan, se kalahti kiveen. Tämä on vanhaa
merenpohjaa. Heti mullan alla on hiekka, joka syö multaa ja päästää
kaiken veden lävitseen. Muhevien multien "puutarhurille" tämä oli
vihoviimenen tontti. Lisäsin niitä mitä tässä muutenkin kasvoi ja
siirsin tänne luonnonkukkia. Juuri mikään kylvetty ei nouse pintaan
tai ainakaan ei kasva. Ne, mitkä suostuvat viihtymaan, ova saaneet
aika vapaasti levitä minne tykkäävät. Kun joku on häiritsevän vää-
rässä paikassa, siirrän muualle tai poistan kokonaan.
Kompostissa tulee uutta multaa joka vuosi ja yhden kuorman tilasinkin,
kun kaupunki laittoi yhtenä vuonna kompostimultaa myyntiin. Sitä en
unohda varmaan ikinä. Kun tilausta vastaanottanut kysyi kuutiomäärää,
en tiennyt mitä voisin tilata. Kerroin minkä kokoinen piha ja...
Henkilö puhelimen toisessa päässä sanoi, että vähintään kymmenen
kuutiota pitää, jos he tuovat. No, ottaisin sen verran sitten...
Multa tuli isolla kuorma-autolla. Kuski sanoi, että jättää sen kadun
varteen. Ei siihen voinut jättää. Aikansa junnattuaan, sai auton perän
pihan suuntaan ja kippasi mullat pihatielle. Sehän oli hirmuisa kasa!
Kuski kiroili ja kiukutteli, kun oli niin paha paikka peruuttaa.
Mies oli työmatkalla ja alettiin sit poikien kanssa heti hommiin, että
saa illalla auton pihaan. Myin naapurille kymmenen kottarikuormallista,
mutta eihän siitä isoa lovea tullut. Koko päivän kärräsin puolijuoksua
multaa tontin takakulmalle ja pensaille. Pojat auttoi pienillä lasten
kärryillä minkä malttoivat. Sen jälkeen olenkin ostanut multaa vain
säkeissä...
Lintujen juoma-altaana on asetelmasta jäänyt ruukku, jossa on kivi.
Valkoinen sormustinkukka on yksi mun suosikeista. Aika hillittävä,
mutta on saanut kasvaa aika rauhassa. Olen heitellyt siemniä tontin
laidalle, mutta ei se siellä leviä. Keijunkukkia laitoin joskus
rivin. Yksi on viihtynyt vuodesta toiseen. Muita ei ekan kesän
jälkeen ole näkynyt.
