Teemme tilkkukillassa lohdutuskortteja vakavasti sairastuneelle
kiltalaiselle. Tarjouduin kokoamaan kortit ja tekemään niille
kansion. Alunperin ajattelin tehdä kannet pieneen valmiiseen
kansioon, mutta viime kaupunkireissulla ehdinkin ohimennessä
vain yhteen mappikauppaan eikä siellä ollut kuin isoja kokoja.
Päätin tehdä kannet kokonaan itse.
Saajan lempivärit ovat murrettu vihreä ja rosa, hän käyttää
omissa töissään kaikkea mahdollista jäännösmateriaalia ja
ompelee ja tikkaa paljon käsin.

Välissä on maalaushuopaa ja vanua. Kuvio-osien kankaat ovat
verhosametin mallipaloja, joihin olen joskus ommellut jäännös-
paloja korttitarvetta ajatellen. Niiden kohdilla on kaksi vanua.

Etukannessa on pari tiheällä siksakilla kiinnitettyä lankanippua
ja tilkkujen reunoissa harvalla siksakilla ommeltua kultalankaa.

Takakanteen applikoin kaksi ympyrän neljännestä ja yhteen tyhjään
ympyrän neljännekseen kiinnitin kankaan reunasta purkautunutta
lankaa konekirjonnalla.

Taustavihreä on aika paksua puuvillakangasta, että sain kansista
tukevammat. Korteissa on lenkit mappimekanismin mitoituksella.
Ompelin takakanteen silkkinauhan, jolla voi niputtaa kortit
kansion väliin. Takakanteen kiinnitin silkkinauhat, joilla voi
sulkea koko kansion.

Kuvien oton jälkeen tikkasin vielä käsin kuvio-osien ala- ja
yläreunan sauman kohdan, kun kuvissa erottuivat niin selvästi.
Kannet on aika jäykät niin kuin halusinkin. Mutta olivat sen
vuoksi niin hankalat ommeltavat, että en paljon tikkaillut.
Jossakin välityövaiheessa se olisi onnistunut varmaan ihan hyvin,
kun vaan olisin älynnyt sen ajoissa.

Venekortti on kiltalaisen tekemä.

Ja mitä laittaisin tekstikseni? Yksi saajan lempiaiheista ovat pienet
pelkistetyt isohattuiset Sunbonnet Sue-hahmot. Hän elää luomusti
vanhassa 1800-luvulla rakennetussa talossa, tykkää istua puu-
tarhassa ja löytää paljon ilonaiheita pienistä arkisista asioista.

Jos olisit talo tekstiilinäyttelyn luettelossa on Norma Heimolan
tekstit esillä olleisiin töihin.
Tämä on Suvi Ylisen työhön Värikynä:
Tapetin kuvioissa poimivat pienet olkihattuiset lapset
mansikoita. Pakkanen on kuvioinut ikkunoihin pitsikukkia.
Pöydällä on kuihtumaton kieloseppele ja hopeareunaisissa
pikareissa helmeilee syksynvärinen taikajuoma ja karhun-
vatukkapunssi. Kirkasvärisessä sängynpeitossa pienet eläimet
kuljettavat toisilleen lempeitä viestejä. Peilikaapissa on
laventelin ja kasteisen metsän tuoksua.

Ja toinen teksti on Helene Schjerfbeckin päiväkirjasta:
Minun kesähuvilani on jo siirretty paikalleen, se on vihreäksi
maalattu penkki, jolla lepäilen puutarhassa.