Jatketaan nyt sitten tällä ruokalinjalla.
Ruokalajin nimi on ihan omaa keksintöä, sen alkuperäisen
makuhermoja kutkuttaneen nautintapaikan mukaan.
Mies on jo useampaan kertaan puhunut, että joskus pitää tehdä
semmoista mainiota paistosta, jota hän kerran söi Kuopion
Scandicissa. Mehevä, mutta kuiva ja näistä aineista:
kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaattia ja paprikaa ja ehkä vielä
jotain.
Olen kokeillut, mutta ei ole tullut sitä oikeaa. Perjantain
ruokaostoksissa oli taas kerran aineet paistokseen ja tänään
kokeilin taas hiukan uudenlaista valmistustapaa.

* Viipaloi kesäkurpitsa, levitä viipaleet leikkuulaudalle,
ripottele pinnoille suolaa ja jätä odottamaan.
* Viipaloi munakoiso, levittele, ripottele pinnoille suolaa
ja jätä odottamaan.
* Viipaloi paprika.
* Laita paistinpannu kuumenemaan ja siihen pieni loraus öljyä.
* Kuivaa talouspaperiin kesäkurpitsat ja paista kevyesti, ei
mitään ruskettumisia. Lado uunivuokaan. Ripottele päälle
vähän mustapippuria.
* Paista paprikoita kevyesti. Lado vuokaan kesäkurpitsoiden
päälle.
* Kuivaa munakoisot, paista kevyesti ja lado vuokaan edellisten
päälle.  Ripottele mustapippuria. Munakoisot hotkivat öljyä
juuri niin paljon kuin niille viitsii sitä antaa. Ole tiukkana
rasvatarjonnan kanssa, tarkoitus on vain hyvin kevyt paisto.
* Ripottele päälle korppujauhoja ja juustoa (vähempikin olisi
riittänyt, kuin mitä meillä oli tänään).
Paista uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

Aiemmin olen laittanut mukaan tomaattimurskaa, ettei siitä
tulisi liian kuivaa. Ei tullut. Koko systeemi ui liemessä.
Kokeilin tomaattiviipaleita. Sama juttu. Kokeilin irrottaa
nesteet suolalla, kuivata, mutta edelleen ruoka ui liemessä.
Tänään jätin tomaatin pois ja kesäkurpitsa oli pienehkö ja
kiinteä.
Meidän kuopionpaistos oli herkullisempi kuin alkuperäinen,
sanoi hän, joka on syönyt sitä alkuperäistä.