Viikonloppuna ompelin valmiiksi kolme keskospeitettä, niitä
olemme killassa ahkeroineet viime aikoina. Käytössämme oli
killan värjäämiä tilkkuja. Olin ottanut niistä vain ne, jotka
jäivät jälelle, kun muut olivat jo omansa valinneet. Yhtä
lukuunottamatta ne ovat käyttämättä edelleen. Muiden tekemistä
peitoista sain vähän vinkkiä, miten niitä voi käyttää. Olin
ajatellut, että reilusti vaan saksien heilutusta ja sitten
ompelua. Se taitaa olla paras ratkaisu osaan niistä tilkuista.

Eilen aamulla ripustimme 35 keskospeittoa Taitokeskuksen
seinille. Olin kysynyt niille paikkaa ja aikaa, mutta tämä
vuosi oli varattu. Viime viikolla sain viestin, että saammekin
työt sinne, jos haluamme, kun toista näyttelyä varten on
varattu vain ikkuna.

Peitteissä ei ole ripustuskujia, ei laitettu tilapäisestikään.
Vedimme pyykinarun pariin kerrokseen ja peitot siihen puisilla
pyykkipojilla. Olin paikalla sovittuna aikana, mutta viimeisenä.
Peitot odottivat jo väreittääin jaettuna pöydällä. Vähän lisä-
järjestelyä, kiipeilyä tikkailla ja aika hyvä näyttely saatiin.

Tuo ei ole varsinaisesti näyttelypaikka, samassa huoneessa on
kangaspuita ja viereisessä huoneessa on mm. kursseja. Olimme
juuri lähdössä, kun ikkunanäyttelyn pitäjä tuli sinne. Hänen
mielestään olimme liian liki hänen töitään. Oltiin saatu lupa
käyttää koko seinä ja ikkunan yläosan rakenne jakoi tilan
selvästi. Mutta ei alettu kinaamaan, napsittiin alas
reunimmaiset ja etsittin niille uusi paikka. Kutojanaiset
katsoi vähän ihmeissään ja yksi sanoi useampaan kertaan oman
kommenttinsa, jota en viitsi näin julkisesti toistella.

Ikkunanäyttely jatkuu nyt pienen pöydän verran huoneen puolelle
ja minusta se alkoi sen jälkeen kuulua samaan kokonaisuuteen
peitteidemme kanssa. Tarkoitus kuitenkin oli, etteivät
vierailijat niitä kahta vain mitenkään yhdistettäisi. No,
ei se meitä haittaa...