Eiliset päivitykset menivät enemmän tai vähemmän pieleen. Tekstit hävisivät muutamaan kertaan kokonaan, kuvat eivät siirtyneet tai tulivat liian isoina, menivät päällekkäin kahteen tai kolmeen kerrokseen. Lopulta laitoin tekstin wordiin, ettei tarvi joka kokeiluun kirjoittaa samaa tekstiä uudelleen. Sain kopioimalla ja siirrolla aikaan jonkin monta riviä pitkän koodin, joka näkyi tallenuksen jälkeen. Poistin taas tekstin, mutta olin saanut tänne pisteviivarivejä. En osannut poistaa, en tiedä saako niitä edes pois. Laatikot ja osa kuvista näkyvät tuplana. Sen vamman on aiheuttanut luultavasti jokin muualta linkki vuodatuksen ulkopuolelle. Kunhan tämä asennus alkaa olla valmis, pitänee kysyä ylläpidolta ohjeita noiden korjaamiseen.
***************
Eilen aamulla veimme viimeisen parin junalle. Haikeaa. Kotimatkalla aloin palella ja kun sitä vain jatkui, niin mittasin lämmön. Eipä paljon, alkoi lähennellä taas 35:ä. Illaksi nousi ihan oikea kuume. Sitä ei ole ollutkaan ainakaan kymmeneen vuoteen.
Kolme viikkoa on ollut jossakin perhekokoonpanossa joku pojista täällä lapsuudenkodissaan.
Koko joulun ajan oli aurinkoista, valoisat hetket päivistä kuluivat aika paljon ulkona.
Tässä on Kokemäen suistoa Enäjärven laiturilta kuvattuna. Tuo laituri on naapurikaupunginosassa Metsämaalla ja Enäjärvi meiltä lähtiessä aivan päinvastaiseen suuntaan. Kukaan ei ole osannut selittää, miksi puhutaan Enäjärven eikä Metsämaan laiturista. Ei nimi miestä pahenna, ehkei laituriakaan...
Sitten viime näkemän Elli oli oppinut palapelien kokoamisen. Poikien vanhat pelit onnistuivat heti. Yhdellä näyttämisellä onnistui myös isojen helmien pujottelu kengännauhaan. Kun siitä sidottiin lenkki, niin alkoi pukeutumisleikki.
Sveitsiin lähti harjoitusminisukka. Olimme yömyöhään opetelleet kantapään tekemistä ja seuraavana päivänä pojan kummitädin paketista paljastui sukkalanka, puikot ja ohje. Toisistamme tietämättä olimme taas kerran ajatelleet samaa asiaa.
Kun jotain jää, niin tietää tulevansa uudelleen. Ellin uudet sukat jäivät ja muutenkin tämä oli sukille aika kohtalokas joulun aika. Sukansyöjäkone asialla. Iltamyöhän pakkaustouhuissa oli kylppärin kaapin oveen ilmestynty pari etsin-kumppania-ilmoitusta. Raitasukkaa onni suosi jo aamulla, mutta toinen jäi vielä odottelemaan kaipaamaansa.
Nyt ei kuulu lasten eikä nuorten askeleet, juttelut eikä naurut, ei koiran tepsuttelu. Vähän liian hiljaista hetken aikaa, kun tohinaan ehdin jo hyvin tottua.
