Eilen oli hieno aurinkoinen päivä enkä mennyt ulos edes roskia viemään. No ok. kävin ottamssa yhden kuvan. Siinä on yksi viimeisistä viikonlopun lumisateen rippeistä pihapensaassa.

Yksi hankala ja erittäin takkuileva tarkistustyö vie ajan ja hermot. Istun vaan tietokoneella kaiket päivät - jo monta viikkoa. Ei pitäisi, mutta ei jäänyt kahden työn väliin yhtään vapaata. Hartia ja käsi on jo vähän varoitelleet tästä, mutta koitin vaan saada nuo hommat valmiiksi. Olen jumpannut ja venytellyt hartioita ja kättä useamman kerran päivässä, käynyt viime viikolla sauvakävelyllä melkein joka päivä. Olen säätänyt rakasta Salliani (tuoli) eri suuntiin ja korkeuksiin, vaihtanut työtuoliakin välillä. Lämmittänyt hartiaa villaisella. Ja tässä sitä ollaan. Hartialihas tuntuu metalliputkelta. Koitin yöllä hieroa sitä, mutta kipu oli aika kova. Sain sen kuitenkin hiukan pehmenemään ja särkylääkkeiden kanssa onnistuin nukkumaan pari lyhyttä pätkää. Selkärangan ja lapaluun väli on myös jumissa ja turvoksissa. Mies lähti  työmatkalle, kello soi viideltä, heräsin, uni ei tullut enää uudestaan enkä halunnut enää enempää pillereitäkään. Valvominen pahentaa tilannetta entisestään, lihakset tarvitsisivat lepoa.

Pitää tilata aika hierojalle, kunhan kello on sen verran, että se tulee töihin. Ensiapuna taidan ottaa puheluhieronnan. Äiti ja sisko ovat palanneet kolmen viikon etelänmatkalta. Puheluaikaa on jäänyt runsaasti rästiin. Samalla voin hieroa lapaluiden väliä.

Hierojan neuvo pika-avuksi. Tässä on yksinäiseksi jäänyt sukka. Annoin sille kaveriksi pari tennispalloa ja tein varteen solmun. Tämän heilautan hartian yli, etsin kipeän paikan ja hieron sitä seinää vasten. Jos lihas tuntuu kovin kipeältä, pitää aloittaa aika varovasti ja vain vähän aikaa kerrallaan. Kun sukan varsi on kohtuupitkä, niin sitä on helppo siirrellä uuteen paikkaan. Tämä onnistuu hyvin jutellessa.

Pikkuveli neuvoi tälle toisenkin käytön, jonka hän sai fysioterapeutilta käydessään selkähoidoissa. Hänellä on matkatyö ja autossa istuminen rasittaa selkää. Kerran pari viikossa hän käy tämmöisen sukan kanssa selkärangan läpi nikama nikamalta. Pallot molemmin puolin rankaa, pari minuuttia yhdessä välissä, sitten seuraavaan nikamaväliin. Tätäkin olen kokeillut, tepsii.

Mutta nyt yksi hierontapuhelu ja sen jälkeen pitäisi koittaa tehdä edes vähän aikaa töitä. Olen kuunnellut puhki kaikki parhaat musiikitkin. Pari päivää pyöritin linnunlaulu-cd:tä ja viikonlopun kuuntelin pojan valintoja. Ehkä nyt on taas linnunlaupäivä.

Linnut laulavat jo ulkonakin aika tavalla, kun sattuu aurinkoinen päivä. Mutta minä lakkaan laulamasta edes mielessäni, muutun synkäksi ja äksyksi, eikä plekästään kipujen vuoksi

- pitäisi päästä ompelemaan!