Taidemuseo järjestää naistenpäivinä työpajoja tai luentoja tai jotakin naisille. Eilen oli parin tunnin kierrätyspaja. Se kiinnosti heti, kun siitä kuulin, mutta en samantien ilomoittautunut, unohdinkin välillä...olin viimeinen, joka mahtui mukaan.

Ohjaamassa meillä oli Kerttu-mallistoa tekevä Roosa Kyyrö. Olen noita tuotteita katsellut kiinnostuneena muutaman kerran, mutta en koskaan ole tullut ajatelleeksi, kuka niitä tekee - nuori porilainen.

Alkuinnostamisen ja muutaman mallityön esittelyn jälkeen aloimme penko parilla pöydällä olevia kierrätetävien tekstiilien kasoja. Nuppineuloja oli varoiksi, mutta niiden käyttö ei ollut suotavaa. Iskin silmäni heti pieneen pitsipyörylään ja kasasta pikottavaan oranssiin samettiin. Se paljastui lapsen mekoksi  ja samantien tiesin mitä teen siitä. Vaihdoin pitsin toiseen ja aloin töihin.

Vyötäröllä oli sivussa pari nappia, ne jäisi. Leikkasin noin puolet mekon leveyttä ja helman pituutta. Helmapäärmeestä tuli jo osittain valmiiksi ommeltu olkahihna. Yläosasta leikkasin niin, että laskokset jäisivät kassiin valmiiksi. Sitten kiireesti ompelemaan.

Lääkärin virheen peittää multa ja arkkitehdin virheen eteen voi istuttaa pensaan, mulle riitti pala pitsiä. En saanut yhtä näkyvää saumaa siistiksi, olisi pitänyt suunnitella työjärjestys tarkemmin. Pieni pitsipyörylä oli vielä käyttämättä, joten nappasin sen.

Ihan valmiiksi en laukkua saanut, koneilla oli jonoa ja kotona toisen ompeluksen vuoksi oranssi lanka valmiina koneella, joten yläreunan tikkauksen ja hihnan kiinnityksen jätin kotihommiksi. Hihnan pituuskin piti tarksitaa, että se riittää hyvin olan yli eikä laukku roikkuisi polvissa.