Viikonloppuna satoi kymmenen senttiä lunta. Eilen illalla ja yöllä oli kova tuuli ja yön valvottuina tunteina kuuntelin sateen ropinaa. Nousin jo viiden maissa ja tuntui, että päviä on pitkällä, kun aurinko alkoi värjätä puiden latvoja.

Hieno aurinkoinen päivä. Kävin lenkillä. Piha ja päällystämättömät tiet tuntuivat sienimäisiltä, pinta painui joka askeleella ja kenkien viereen pursui lätäköitä.

Rännit solisivat kevään riemua kuin pienet purot. Pidin ovea auki ja ääni kuului hyvin sisälle asti.

Osa pihasta on vielä lumen peitossa, kadun puolelle ppaistaa ausirnko jo aamulla ja siellä on lähes lumetonta.

Narsissit ja sinivuokot kasvavat pihan varjoisimmassa paikassa, mutta ei se näytä kasvuvauhtia paljon hillitsevän. Vähän kalpeita muutaman lumen sisässä vietetyn päviän jälkeen, mutta muuten terhakkaasti venymässä kohti valoa.