Aina vain pahenee! Viikon värikollaasit tehdään violetista. Ei lainkaan minun värini. Tähän olikin tosi vaikea löytää mitään. Yksi lasinen violetti perintömaljakko, sen läpi kuvasin maisemaa. Muuta löysin hyvin pienesti kankaista ja ompelulangoista.
Kun olen kuunnellut kauan sitten ostamaani väriterapiakasettia, mielikuvamatka onnistuu aina violettiin asti. Siitä kerrotaan, miten ajatus alkaa leijua aivoista korkeuksiin. Tässä vaiheessa mulle tulee mieleen elokuva 1900 ja siitä kohtaus, jossa mies pyöritti lasta jaloista ja lopulta lapsen pää osui johonkin kaapin kulmaan yhä uudelleen ja uudelleen. Hyvin traagisin seurauksin. En ole vielä koskaan kuunnellut violettia, kuin tuota alkulausetta pidemmälle.
