Äidilläni on tallessa kaikki meiltä lapsilta saamansa äitienpäiväkortit. Luultavasti minullakin. En ole tietoisesti heittänyt yhtään pois, mutta en ole myöskään säilönyt niitä järjestelmällisesti samaan laatikkoon kuten äitini.
Eilen pakkasin vanhoja äitienpäiväkortteja ja valitsin niistä tähän jokaiselta pojalta ensimmäisenä käteen osuneen itse riimitellyn runon. Joinakin vuosina on ollut opettajan valmiiksi etsimä runo, joka on monistettu ja liimattu tai kirjoitettu sanelun mukaan itse. Nämä omat riimittelyt on kuitenkin rakkaimpia, aiheet on ammennettu ihanasti arjesta ja riimittelystä on pidetty kiinnin melko tiukasti.


Esikoiselta 1992 (10-v.)
Äiti on kuin porkkana,
kiva on ja pirteä.
Sisällä niin suloinen,
makea sydän.

Kakkoselta 1993 (10-v.)
Äiti ruuan laittaa.
Äiti housut paikkaa.
Äiti vaatteet pinoon laittaa.
Jos äiti olis pois,
kuka hauskan tois.

Kolmoselta 1996 (11-v)
Äiti imuroi lattiaa,
välillä pesee kattilaa.
Äiti näyttelyitä availee
ja uusia kaavailee.

Kuopukselta 1996 (7-v.)
Ihana söpö
höpö äiti.

1241764359_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva on kuopuksen koulussa tehdystä kortista, jossa ei ollut vuosilukua. Sunnuntaina on 27. äitienpäiväni ja olen saanut vain yhden kaupasta ostetun äitienpäiväkortin. Olen hankkinut näille jo kansion, mutta vielä on ratkaisematta muutama sijoitusongelma joistakin kolmiulotteisista korteista.

Hyvää äitienpäiväviikonloppua!