Viikonloppu sujui kansalaisopiston viikonloppukurssilla. Teimme lapinrumpuja, meille voimarumpuja. Netissä näistä on löytynyt melko vähän tietoja, taikarumpuja, pakanarumpuja, shamanismia…
Rummut ovat henkilökohtaisia ja esimerkiksi shamaanin kuoltua, hänen rumpunsa kalvo viillettiin auki.
Se, että naisetkin saavat rummuttaa, on aika tuore asia. Ennen naista pidettiin niin vahvana, että hän voi viedä rummusta voiman.
Paikka oli ihastuttava opiston mökki, melko viileä, mutta sen ikä ja sielukkuus lisäsi mukavasti kurssin hyvää ja tiivistä tunnelmaa. Isona plussana voisi mainita myöskin tosimaukkaan keiton ja kahvin kanssa tarjotut kotonaleivotut pullat. Joillekin nopeille (ja röyhkeille :) lähti kotiinviemisinä myös kauniit kaarnalaivat, purjeveneet.

1244487644_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Väännettiin vanerit rinkuloiksi, kunhan oli ensin veistetty päät ohuiksi ja hiottu sileiksi. Liimaukset jäivät yöksi kuivumaan. Rummun sisään tulee tukipalikat, omaani löysin laatikosta vanhan kirveen varren. Veistelin lahon kerroksen päältä pois. Toiseksi palikaksi veistelin rimaa vähän krouvimman näköiseksi, mutta jouduin aloittamaan alusta vähän kevyimmin viilloin, kun eka napsahti poikki.

1244487828_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Poronnahasta leikattiin sopiva pala ja laitettiin lämpimään veteen likoamaan. Siellä se muuttui pehmeäksi ja sen jälkeen se sullottiin petsiin värjääntymään. Siinä päti kuvioinnissa samat ruttaukset ja viikkaukset kuin kankaiden värjäyksessäkin. Paitsi, että nahka pyrki oikenemaan ja siihen tarkoitukseen etsiskelimme rannasta kiviä painoiksi.
Nahan värjäytyessä porasimme vaneriin reikiä kiinnitystä varten. Malleissa oli kolmea erilaista vaihtoehtoa ja salmiakkipujotuksessa kaksi eri tapaa. Päällepäin näyttivät samalta, mutta sisäpuolelta erialisilta. Vuota ei veny selkärangan suuntaan. Mulla oli onneksi pienehkö ja soikea rumpu, ei tullut tuosta suurta ongelmaa. Valitsin salmiakkipujotuksista idioottivarmemman.

1244487911_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sain rumpuni valmiiksi ja aloitin ensimmäisen mallatin tekemisen. Tuossa nahkapäisessä on pehmikkeenä sormikkaan sormet. Hopearengas on pikkusiskon hopeakurssilla tekemä sormus, josta tuli liian iso. Villakankainen näkyy tursuilevan ulos muodostaan, joten se pitää avata ja kääriä uudelleen.

1244488003_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Maalasin kuvioiksi Lapin kuvioita ja riimukirjaimia. Koitin pysyttäytyä hyvissä merkityksissä: voimaa, viisautta, suojelua, kumppanuutta, iloa… Laitoin myös tyhjän kiven, johon saa ajatella minkä tahansa voiman itselleen eikä tarvitse kertoa kellekään, mikä siinä on. Rummum kehälle voi kiinnittää kaikenlaisia itselleen tärkeitä symboleita tehostamaan ja lisäämään voimia. Mulla on nyt etelässä kiteinen kivi - hiomaton ametisti, josta on pitänyt tulla koru. Idässä on pla poronnahkaa lisäämään voimaa. Muuta? En tiedä vielä, ehkä, luultavasti ainakin pala isän hapattamaa haapaa, esi-isien suuntaan anomaan voimaa ja hyväksyntää.

1244488272_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Rummulla on ilmansuunnat ja niillä on omat merkityksensä. Pohjoisessa (rummuttaessa ylhäällä, kuvassa minun, pohjoinen on vasemalla) on henkinen maailma, idässä tuleva, etelässä tekojen, nykyisyyden maailma ja lännessä esi-isät ja menneisyys.
Erilaisilla ilmoilla ja erilaisilla mallateilla rummustaan saa eri sointuja.

1244488400_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sunnuntaina oli valmiina tai viittä vaille valmiina 18 rumpua. Osa oli lähtenyt pois aikaisemmin,
joten ryhmäkuvassa ei enää ollut kaikki rummut paikalla.
Lopussa pidimme rumpujen vihkiseremonian rannalla puiden varjossa. Aika mystinen, vaikuttava tuokio. Hiljaa rummutelleen kiersimme tietyssä järjestyksessä viittä tulta. Ilmansuuntatulien kohdilla sai toivoa omaan rumpuunsa sen suunnan voimia. Välillä tuntui, että purskahdan itkuun. Rituaalin jälkeen oli hetken aikaa syvä hiljaisuus.

1244488478_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Annin rumpu.

 

1244488556_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kierretty nahka, kolmesta eri tummusta.

1244488621_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kurssiviikonloppu teki monella tapaa hyvää. Siitä tuli jonkinlainen rajapyykki vanhan ja uuden elämän välille. Jos en muuten rummun taikoihin uskoisikaan, niin ainakin tuon vuoksi siitä tuli hyvin merkityksellinen. Kurssituntien aikana olin ensimmäisen kerran koko keväänä murehtimatta eroa ja mulla oli oikein hyvä olla.