Roskiskamaa roskikselle. Olen mielinyt perintöämpärin käyttöä roskiksena, mutta kun se raapisi lattiaa. Jotakin piti kehitellä sen alle. Ensin ajattelin tilkkutyötä, mutta se jäisi piiloon. Kun levittelin oven eteen mummun ompelemaa vanhaa tilkkumattoa, keksin, että teenpä ämpärille maton.
Matto on pyöreä, halkaisija on pari senttiä isompi kuin ämpärin suu. Pohjana on pieniruutuista väriviallista vohvelikangasta, jonka sain äidiltä vajaa 30 vuotta sitten käsipyyhekankaaksi. Kaikkea ei tullut ommeltua silloin ja tuo on uskollisesti seurannut kodista toiseen. Pohjassa on 60 gramman vanu. Piirsin keskelle pohjan kuvan ja aloin ompelun reunasta. Pari ekaa kierrosta hulpiot ovat 8 senttiä pitkiä, taitoin kahtia ja surautin koneella kiinni silmämäärin keskeltä. Kierrosten väli on noin paininjalan leveys. Keskiriveissä hulpiopätkät ovat 7 cm ja parissa sisemmässä 6 cm. Sisäkierroksissa taitoin palat pitkittäin kahtia ja vielä poikittain kahtia ja ompelin läheltä reunaa. Siten "nukka" kääntyy ulospäin ja ämpäri on helppo laittaa oikeaan paikkaan niin, ettei tarvi huiskia nukkaa pois pohjan tieltä. Kuvan oton jälkeen tein vielä pienen korjauksen ja lisäsin kulmikkaisiin kohtiin muutaman pätkän.
Viikko sitten tätä suunnitellessani Tii sanoi: "Tietty, pitäähän joka huushollissa roskisämpärin matto olla!" Nyt mulla on.
Tässä vielä mummunkin matto. Tämä on ommeltu 1950-luvulla. Mummu ompeli näitä aika määrän. Lapsille, lapsenlapsille, kuka vain halusi. Omani olen kuluttanut puhki ajat sitten, tämä on äidille tehty ja pelastin sen roskikseen heitolta kymmenkunta vuotta sitten. Näissä vanhoissa eivät palaset olleet tasakokoisia ja materiaalitkin vaihtelivat aina sen mukaan, mitä kulloinkin oli saatavilla. Tämä ei ole tyypillinen mummun tekemä malli. Tyypillisessä mummun matossa oli aina musta kierros reunassa, sen jälkeen punainen ja seuraavaksi sininen, keskiosa oli sitten kaikenkirjavaa. Mummu ompeli nämä parisnneulalla, paksulla langalla, usein karhulankaa. Kuvan matossa on jokin muu lanka. Joka tilkussa on kaksi pistoa.
