Syanotypiaa, sinikopioita. Niitä tuli tehtyä aika pino, suurin osa käyttökelpoisiakin. Tein 24 kuvaa paperille ja viisi kankaille. Kemikaleilla herkistettyjä papereita oli muutama odottamassa ja lisää sudittiin kuivumaan kaiken aikaa. Opettajalle oli vähän yllätys, miten paljon kulutimme kaikkea ja miten innokkaita olimme. Kuvataidekoulussa tahti on kuulemma paljon hitaampi. Liekö lasten ja nuorten kokeilujen ansiota, että opettaja ei hämmästynyt "tyhmistä" kysymyksistä eikä ennen kuulemattomista ideoista. Muutenkin oli mukava ryhmä, tuntui alusta pitäen, että olimme tunteneet pitkään, vaikka suurin osa kurssilaisista oli entuudestaan täysin tuntemattomia.

Negatiivikalvot (A4) laitettiin herkistetyn kankaan ja lasilevyn kanssa pöydälle puolivartalosoriumien alle muutamaksi minuutiksi, huuhtelun ja kuivatuksen jälkeen sinikopiot olivat valmiita. Jotkut kuvat siirtyivät kankaalle vivahteikkaimpina kuin papereille. Viikonlopun aikana tuli jo selviteltyä suvun solariumeja ja yhtenä vaihtoehtona tuli esiin ajan varaaminen uimahallin solariumista. Yrittäjälle lienee sama, tuleeko raha ihmisten vai papereiden tai muun materiaalin valottamisesta.

Valotettavia kalvoja teimme muun muassa vanhoista valokuvista. Pariskunta on äitini isän vanhemmat kotitalonsa portailla. Tuo on tiettävästi ainoasta valokuvasta, joka heistä on otettu. Kehrääjätyttö on äidinäiti nuorena. Tämä mummun kuva oli valottumassa lyhyen aikaa, se jäi vaaleaksi ja sen olen jatkokäsitellyt kotona.

Esivanhemmat teekylvyssä. Tummassa kopiossa tee värjää sinisen lähes mustaksi.

Ystävien kanssa kokeilimme 1970-luvulla fotogrammeja. Kärpänen ja kukka ovat niistä, neilikka on tuoreesta valokuvasta (se on maljakossa vieläkin). Klemmarit ja askaretluakuapan hilurastit olen valottanut ruttuiselle valokuvapaperille ihan tavallisen pöytälampun alla. Lehdet on pienennöksiä lehdestä, jonka laitan kohta vähän isompana. Vasemmanpuoleinen on vanhalla pöytäliinan palalla ja tuo toinen paperilla.

Tämä lehti löytyi kukkapenkistä yhtenä keväänä. Kuvasin valkoisen paperin päällä, kun ajattelin, että ehkä joskus voin käyttää. Tämä on lionnut teessä.

Vanha nukkeni pöytäliinan palalla ja paperilla teesä liotettuna. Tästä tuli mun lempparivedos.

Valokuva vanhasta kortista. Näitä tein monta, yhden vanhalle pellavaliinalle, jossa on reikäommelraidat. Ruusutäti teellä ja ilman.

Väsynyt sydän teekylvyllä ja ilman. Kivi on ollut saksalaisella vuoristopolulla.

Seuraavaa kurssia pitää odottaa vuosi, mutta luultavasti olen taas ilmoittaumisen alkaessa koneella odottamassa, että lomakkeen voi kilkata lähtemään opistolle.

Tiin tekeleisiin ilmestynee lähipäivinä myös tekniikkkakuvia, kävi itselläkin mielessä, mutta en malttanut kuvata.