Aloitin tämän viime syksynä mallityöksi kolmiulotteisten töiden kurssille. Pitkään ja pienesti kerralla olen tuota tehnyt. Nyt se on ollut jo loppuvuodesta asti odottamassa loppusilausta - napin ompelua. Siinä on ollut muutama vaihtoehto, joita olen vaihdellut ja tuo ruskea on nyt ollut työn päällä pari viikkoa, eikä enää tehnyt mieli vaihtaa, joten eilen ompelin sen kiinni.
Tumma kangas on muutamaan kertaan värien lopuilla ruiskuvärjättyä kangasta. En tykännyt siitä ollenkaan ja tähänkin otin sen ensi vain taustakankaaksi, että saisin sen pois kaapista. "Ovissa" on rättiä, jolla olen levittänyt akryylivärejä. Pesin - ehkä voisi joskus käyttää. Menisi mallipalassa eikä riitele hukkapalaksi jääneen tumman kanssa. Vähän rätin kanssa liki samansävyistä aurinkovärjäystä, ruskealla värjättyä pliisuksi jäänyt marmoroinita ja sinistä. Tikkauksissa on ohuissa kohdissa kiemuroita tai tumman kankaan osuudella tekstiä.
Irja Hiironniemen runosta Sellaisessa valossa
Tule lintujen muuttoaikaan
kun ilo pisaroi
lumikelloista
lepännorkoista
lasten pyöräretkistä
kevätmärällä tiellä.
Huhtikuun loppu on valkoinen
kuin lumimajan viileä poski.
Sellaisessa valossa
on paha olla yksin.
Ei tiedä mitä tekisi
niin suurella vapaudella
ilman siipiä.
Ja vielä mahtui pätkä Pia Perkiön runosta
Taivas levittäytyi maahan
tuuli tuoksui valoa
kun sinä tulit!
Työn idea lähti vetoketjusta, jonka piti käyttäytyä ihan eri tavoin, kuin miten se teki. Eli jällen kerran suunnitelmani meni uusiksi heti alkuunsa. Seuraavaksi kokeilin muhkurakaitaleita, kun piti saada kunnolla kolmiulotteista pintaa. Työ oli melekin valmis, kun huomasin, että vetoketjunhan voi edelleen avata ja sulkea.
