Eilinen ilta kului taas opistolla väriä poistellen. Mukavat kurssi-illat on lyhytminuuttisia. Tuntien loppumisen voi aavistaa siitä, että on juuri päässyt oikein hyvään vauhtiin ja tehdyt kankaat synnyttää rutkasti uusia ideoita. Niissä tunnelmissa tulee vähän kuin törmäys seinään, kun pitää alkaa kerätä kampeitaan kokoon.

Tummanpunainen muuttui oranssiksi ja keltaiseksi. Kuvioissa on muovirenkaita, nappeja ja laatoituksessa käytettäviä risteyskohtien muovijuttuja. Ostin niitä kerran pussillisen, kun näyttivät heti siltä, että tavalla tai toisella niillä voisi olla tekemistä myös tilkkuilun kanssa.

Kun muvin päälle jää kloritea niin kuivasin sen heittämällä edellisen päälle toisen kankaan. Näytti siltä, että tarvii laittaa jotain lisää, joten kippasin ekan kankaan päältä kuviot pois ja levittelin tuohon toiselle ja sumuttelin. Keltaisimmat kuviot on niitä, jotka tulivat ekan kankaan päältä. 

Ruusut tein seulalla. Näissä käytin wc-pesuainetta, kun piti olla paksummat vermeet. Teipit alkoi liueta aika nopeasti ja tuli keltaisia läikkiä. Jatkoin täplien tekemistä sudilla. Klorite syö luonnonkuitusuteja. Multa on nyt hävinnyt karvat jo kolmesta sudista.

 

Hehkuvan oranssin jälkeen viileämpiä sävyjä. Vihreä kangas paloiksi ja pöydälle. Kirpparilta mukaan tarttunut pikkuliina pääsi sapluunaksi. Tein näitä koko kankaan leveydeltä. Laitoin liinan kankaalle, suojasin farkunlahkeella käsittelemätöntä osaa ja kädellä jo sumutettua. Joka kolmannen kuvion tein negatiiviksi niin, että painoin kankaalle märkää pitsiliinaa.

Pitsiliinaa ja sillä saatua kuviota. Pidempi liinan pätkä ei nyt suostu siirtymään tänne.

 

Tämän kokeilin kotona sillä wc-pesuaineella. Maalasin sudilla vanhan linolaatan ja laitoin kankaan siihen päälle. Sehän ehti kuivua, mutta maalaisn sit osissa uudelleen ja sain enepi väriä lähtemään. Lopuksi käytin vielä sutia joidenkin ääriviivojen piirtelyyn. Tämä kuvan tekemisessä joutui pari sutia luopumaan karvoistaan.