Värikollaaseissa on pääsiäisen kunniaksi mustaa ja violettia. Molemmat ovat kaukana suosikeistani ja ensin ajattelin, etten löydä nimeksikään violettia, jotakin mustaa on edes koneissa. eilen tein mustikkatorttua hyytymään ja hups! - siinähän oli violettia. muutamia kankaita ja lankoja lukuunottamatta kuvasin kait kaiken violetin, mitä kodistani löytyi.

Taustalla on mustikkatorttua. Iso ympyrä on pikkuveljen tekmämä hedelmäkulho ylösalaisin (oikealta puolelta on lähtenyt maalia ja siinä on ruostetta, ennen uudelleen maalausta olisin saanut siitä mustaa ja ruskeaa yhteen edellisistä kollaaseista, olisi vain pitänyt älytä ajoissa :). Arkienkelin sain monta vuotta sitten ja se on ollut siitä lähtien joko ompelu- tai tietokoneella suojelemassa arjen askareita. Tänään se jakaa pääsiäismunia.

*****

Vuosiin, vuosiin en ole voinut sietää violettia. Mulla on ollut väriterapiakasetti. Ihan ok, tuli hyvä ja rentoutunut olo, kunnes tuli violetti ja kaikki särkyi. Kasetilla violetti oli viimeisenä ja jos en herännyt ajoissa lumouksesta sulkemaan sitä, niin olo järkkyi jopa päiväkausiksi. Violetti tuntui rikkovan päälaen ja kaikki pään sisältö alkoi levitä ympäri seiniä. Mieleen tuli aina kohtaus elokuvasta 1900. Siinä mies pyöritti poikaa ja ennen pitkää pojan pää osui huonekalun kulman ja vähitellen aivot alkoivat lennellä pitkin seiniä. Sama olo tuli, kun kuuntelin kasettia. Se vaikutti myös siihen, etten voinut käsitellä tai edes katsella violettia oikein missään. Muutama viikko sitten tuo tuli sattumalta puheeksi yhden väriterapeutin kanssa ja hän sanoi, että olen ollut sisäisesti aivan rikki, mutta nyt kun tilanne on muuttunut ja olen eheytynyt, niin violetillekin on tullut tilaa.