huomasin, että keittiön kukka ja tuoli ovat samaa sävyä. Istuin eri puolella pöytää kuin normaalisti, kun tämän viikon kesävieras ruokailee vakiopuolellani. Aiemmin olin huomannut, että toisella puolen pöytää olevan tuolin vihreää on varjoisina päivinä myös kukassa.

 

Kesävieras tuotiin eilen, kun olin vastannut myöntävästi yhteen sähköpostiin.  "Äiti, voisitko harjoitella meidän tulevan vauvan hoitoa ja ottaa viikoksi koiran?"  Kylppäriremontti. Ei tarvi olla kotona makuuhuoneeseen teljettynä ja kuunnella kuinka vieraat ihmiset ovat valloittaneet omaa reviirin. Puhuvat, kolistelevat ja poraavat alueellaa, joka arkipiväisin on ollut täysin karvaleidin omaa valtakuntaa. Meidänkin äänet ovat uusia ja ihmeellisiä, mutta kirjeenkantajaa lukuunottamatta niistä kaikista on selvinnyt haukahduksella tai tuhahduksella. Alakerran seinäkello on outo ja sen vuoksi Oona säpsähti yöllä hereille puolen tunnin välein, tuhahti, juoksi makkariin ja hyppäsi sängynlaidalle tarkistamaan, että olen tallessa. Piti aina rapsuttaa korvan takaa ja sanoa pari sanaa, niin hämmästys menin menojaan, koira samoin ja sain yrittää taas nukahtaa.

Iltalenkillä saatiin kulumaan melkein tunti, vaikka matkaa ei taivallettu kuin ehkä sata metriä kumpaankin suuntaan. Alku meni ok, mutta sitten Oona löi tassut santaan eikä mikään maanittelu auttanut. Rapsuttelua ja juttelua ja taas päästiin 10 senttiä kotiin päin, odottelua, rapsuttelua ja juttelua... Välillä Oona selvästi itki - rontit, jättivät mut tänne! Aamulla oli jo ihan eri ulkoilutahti ja iltapäivällä käveltiin parin tunnin lenkki.

 

Ruoka ei ole vielä maistunut - eikä sukatkaan, joita nykyisin on alkanut aamuisin löytyä karvaleidin tyynyltä.