tuli sitten valmiiksi. Esittelin näyttelytyöt eilisille vieraille (olivat nojatuolissa, joten joka tapauksessa niille piti tehdä jotain). Viimeisenä näytin keskenjääneen, enkä sanonut heti, että se on hylätty tämän kertaisesta lähetyksestä. "Oi tämäpä vasta hieno, paras kaikista!" kuului yhtä aikaa sekä Nais- että Miesvieraan suusta, Lapsivieras vain hymyili. Kun piti katsoa jalkapallomatsikin, niin oli käsillä (ja päällä) jotain tekemistä sen aikaa. En oikeasti jaksaisi pelkkää matsia. Nuorison kanssa oli eilen aamulla veikkailtu kuka voittaa ja mä olin ainoana Espanjan kannalla. Suurin osa pesueestani oli seuraamassa ottelua samassa kämpässä videotykillä seinälle heitettynä. Ekan ja ainoaksi jääneen maalin jälkeen kirjotin kännykkään valmiiksi viestin "Mitä mä sanoin!" ja se lähti menemään heille heti, kun ottelu loppui. Vastaus oli, että huono ja tylsä matsi. En tiedä mikä oli, mä lähinnä ompelin.

Unelmatarha. Pohjana on hulpiohirsimökkejä noin 15 vuoden takaa. Yhtä lukuunottamatta niissä oli oranssinkirjavaa kangasta keskustoissa ja se ei sopinut nyt. Kaikkiin oransseihin ompelin jo-jot - unelmien kotilokeroiksi - siniseksi värjätystä sideharsosta. Työn alaosassa on liikehdintää - unelmia, jotka ovat menossa tai tulossa, kun sillä saralla pitää tehdä valintoja olosuhteiden mukaan.

Kyllä tuokin nyt luultavasti pääsee näyttelypakettiin mukaan.