Sain eiliseltä vieraalta pari kesäkurpitsaa. Siskolla söin muutama päivä sitten hyvää ruokaa ja niinpä lähdin aamulla torille hankkimaan kurpitsoille kavereita.

- Mikä tämä on?
- Ai sä otat sen.
- Mikä tämä on?
- Laitanko pussiin?
- M-i-k-ä  t-ä-m-ä  o-n?
- Oo...munakoiso, valkoinen. Maistuu kait samalta kuin värillinen.
Niin ajattelinkin, mutta eri värisenä sillä olisi voinut olla eri nimi. Se odottaa nyt jääkaapissa jotakin reseptiä. Pitää vähän googlailla, jos löytäisin jonkun uuden, kun on uusi värikin.

Mikä voi olla ruoan nimi, kun siinä on mausteita lukuunottamatta kaikkea lähes yhtä paljon. Silloinhan se ei voi olla niin, että luettelee kaikki aineet jo nimessä.

 

Kesävuoka

Siivutin kesäkurpitsaa, pihvitomaattia, sipulia ja vuohenjuustoa. Parvekkeelta leikkasin basilikaa ja timjamia. Vähän suolaa ja pippuria. Juustoraastetta. Alkuperäisessä reseptissä ei ole sipulia, mutta mun ruokiin se kuuluu mahdollisimman usein.

 

Ladoin siivuista ringin niin, että juusto tuli aina kesäkupitsan ja tomaatin väliin ja basilikan lehti tomaatin ja sipulin väliin. Keskellä on naudanlihalastuja ja timjamia. Päälle rouhin pippuria ja lihan päälle myös vähän suolaa.

Paistetaan uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Naudanlihalastut on uusi tuttavuus. Onhan sitä voinut olla, mutta ostan tosi harvoin lihaa, joten ei ole tullut paljon katseltua tarjontaakaan. Nyt katsoin, kun taaskaan en löytänyt broileria ja vain kokonaisia kaloja oli enää jälellä eikä myyjää mailla halmeilla. Mihin kaupoista on kesäksi hävinneet marinoimattomat broilerinlihat?

Leipomon kaupassa oli mehiläisongelma. Rakenteissa, hankalassa paikassa on pesä ja sieltä oli juuri lähdetty liikkeelle. Eivät olleet halunneet tiloihinsa myrkkyjä eikä semmoisesta paikasta kukaan ollut uskaltanut siirtää pesää poiskaan. Ongelma oli onneksi jo osittain lentävyt ovesta ulos. Tällä kertaa oli myös heidän iki-ihanaa kuminaleipäänsä jälellä, vaikka meninkin ostoksille vasta puolilta päivin.