Olin kolme päivää luovan konekirjonnan kurssilla Helsingin työväenopistossa. Oli ihan mukavaa, vaikka varsinaisesti mitään uutta ei eteen osunutkaan. Kaikki esillä olleet tekniikat oli jo vanhastaan tuttuja ja useimpia olen joskus kokeillut. Opettaja oli selkeäsanainen ja osasi vastata niihinkin kysymyksiin, jotka ei liittyneet valmisteltuun ohjelmaan. Opisto-opettajien kanssa ei aina ole niin.

Omaa konetta en raahannut mukana, mutta aika nopeasti outokin merkki alkoi tuntua tutulta. Kaikki kuvien mallipalat on vielä silittämättä.

Ekan päivän vaihtoehdoista valitsin sen, jossa oli eniten ennen kokeilematonta. Mallina oli elävä syklaami, sen kukasta väännettiin rautalangasta kolmiulotteinen malli. Sitä kopioitiin eri suunnista ja joku niistä valittiin kirjottavaksi. Tähän asti oli ennen kokeilematonta. TilkkuVirtain kursseilla on 1990-luvulla ollut aika paljonkin konekirjontaa ja sitä olen siitä lähtien tehnyt ajoittain enemmän ja välillä vähän vähemmän. Naapurin ja omien lankojen sävyillä sain aikaan tämän. Luulen, että jatkan tuota vielä. Leikkaan tämän irti tai sit liitän mallipalakansioon. Tässä kävi niin, että halusin tuon pellavapohjalle. Olin ensin ommella ääriviivat väärälle puolelle - ne piti ommella alapuolelle. Papereiden poisnyhtämisen jälkeen aloin innolla kirjoa ja kun opettaja ilmoitti päivän olevan loppumassa, niin vasta silloin huomasin, että olinkin kirjonut kukkani vanhalle lakanalle ja se pellavakankaasta oli tullut vuori. No, tekevälle sattuu...

 

Toisena päivän vaihtoehdoista valitsin oman kuvan ja oudon materiaalin. Tässä outoni meni  vähän hukkaan, kun mulla oli liian peittävää organzaa. Mutta tulipahan kokeiltua. Kahden organzan välissä on pitsiksi silitettyä karkkipapaperia. Tähänkin yritän löytää vielä lisää sävyjä ja kirjoa muutenkin vähän pikkuisen enemmän. Joitakin välejä olen jo leikannut auki, mutta ensin kannattaa kirjoa loppuun asti. Silitys voi olla ongelma, kun tuo karkkipeperi  muotoutuu lämpimässä.

 

Kolmannen päivän teema oli kolmiulotteisuus ja mieluusti jotakin, jossa ylitti itsensä. Tässä nyt ei tullut muuta ylitystä kuin väri. Ehkä toinen työ, jossa käytän harmaata niin paljon, että se erottuu massasta.  Tuon palan olen poiminut yhdellä kurssilla roskiksesta jo yli kymmenen vuotta sitten. Väri oli kamala, mutta siinä oli kiiltoa ja ahneuksissani ajattelin, ettei noin paljon voi rumaakaan kangasta pois heittää. Olen tehnyt minikirjan (joku viimeistely puuttuu) teepusseista, joissa on sisällä orvokkeja. Nämä pussit jäi silloin yli. Pikkuraidat ovat myös kurssien roskiksista, organzahulpioita. Tuosta teepussien alta ehdin tikata. Loppujen lopuksi tykkäsin tästä harmaasta niin paljon, että työ valmistunee ennen pitkää.

 

Ekan päivän päätteeksi meillä oli pistoarpajaiset. Saimme valita sokkona pussista langan ja toisesta piston. Mulle osui pykäpisto. Yhden oman langan sai valita myös. Niillä kahdella langalla ja saadulla pistolla piti täyttää 10x10 cm ala. Kirjottava ala oliis pitänyt mitata ja harsia, mutta tein silmämäärin sinnepäin eli vähän vinoksihan meni.

Vaikka kurssilla ei tullut uutta, niin sen innoittamana sain idean materiaaliin, joka on jonkun aikaa pyörinut kotona.