muistan olla onnellinen siitä, mitä minulla jo on.

Viikonloppu on ollut melko vilkas, mutta ihana. Lapsia on poikennut puolimatkan huikopalalle mennen tullen, oli tilkkukaverin synttärit ja killan tapaaminen.

Lauantaina olin synttäreillä Hämeenlinnassa. Parin tlkkuystävän tapaamisen lisäksi pääsin tutustumaan Axu-herraan josta olen kuullut paljon. Axu on kissa, 7 kk. Silkinpehmeä - paitsi kynnet ja sinisilmäinen. Nuoruuden innolla se kiinnostui kaikesta vähänkin liikkuvasta. Asennoista ja liikkeistä leikeissä saattoi päätellä, että herran luuranko on melko pehmeää pehmeää materiaalia.

Kyläreissulta lähti mukaan omenoita.

Sunnuntaina oli aamupäivällä Kakkonen, poika ja Kolmosen avokki ajamassa tästä ohi, iltapäivällä oli tulossa kilta ja illalla myös nuorisoa uudestaan  paluumatkalla koteihinsa, joten oli tarkoitus leipoa heti aamulla. ...kun kuitenkin herään kuudelta...mutta nukuinkin melkein kahdeksaan. Mukakiireessä jäi sämpylätaikinasta hiiva pois, mutta huomasin onneksi aiemmin kuin entinen emäntä. Hänellä oli jo leivät uunissa, kun huomasi hiivan unohtuneen ja hän heitti sen leipien perässä uuniin. Nuoret ehtivät onneksi saada uunituoreita sämpylöitä. Paistamisen aloitus kuitenkin venähti ja pullat nousivat yli. Munavoitelussa niistä tuli matalia kurttuja ja olin kiitollinen, että kauppa on samassa talossa ja auki kolme tuntia ennen kuin kilta tulee. Mutta kuten sanalasku sanoo... "uuni leivän kaunistaa", pullista tuli ihan käyttökelpoisen näköisiä.

Omenapaistoksen ohje on ollut Kotiliedessä ja tein siitä oman muunnelman:

Pohja:
1,2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl saksanpähkinäjauhoja
(alkuperäisessä ohjeessa on 1,7 dl vehnäjauhoja)
0,7 dl kaurahiutaleita
1 rkl sokeria
100 g voita tai margariinia
2 rkl vettä
 
Sekoita kuivat aineet, nypi niihin voi, lisää vesi. Voitele vuoka, levitä taikina vuoan pohjalle.

Täyte:
runsaasti omenaraastetta

Päälle:
50 g voita
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita

Sekoita, laita piirakan päälle.
Paista 225 asteessa vajaa puoli tuntia.

 

Eilen oli killan eka tapaaminen syksyllä ja myös synttäreideni jälkeen. Olin miettinyt killan kutsumista pitkin kesää, kunhan saan sängynpeitteen valmiiksi.  Ajattelin, että peite valmistuisi, kun sille on hyvä tavoite. Mutta oli aivan liian kuumaa ja sitten töitä ja sitten...seliseli.  Nyt peite oli sängyllä, mutta osittain nuppineuloilla koottuna. Mutta sehän valmistuu vielä!

Kilta hemmotteli tuliaisilla. Oman puutarhan satoa ja ompputuoremehua.  Suolapähkinäsuklaata. Se makuelämys on odottamassa vielä, kun iltaan mennessä olin syönyt niin paljon makeaa, ettei edes suklaa maistunut.

Sain sahanteränlevyisen rullan kangasta. Edelliset ruostevärjäykset avasin tänään ja heitin huuhteluveteen pari eilen saadusta kankaasta langoilla solmittua nyssykkää.

Edit: Vähän parempi kuvan, kun ilma oli välillä aavistuksen verran kirkkaampi.

Kortti on tosi kaunis, en saanut kuvasta hävitettyä tuota ruskeaa sävyä - tai sain, mutta siinä hävisi paljon muutakin. Kortissa on Tommy Tabermannia, yksi mun lempiteksteistäni:

Tulla lujaksi
pysyä pehmeänä,
siinä haastetta
yhdelle elämälle.

Killalta sain lahjakortin kirpparille. Tiedän mitä haluan, toivottavasti joku on ollut halukas luopumaan omastaan . Onkohan mulle koskaan puhuttu niin kauniisti kuin eilen!!! Niiden sanojen vuoksi olen itkenyt tänään moneen kertaan - ilosta.

 

**********

Elämässä ovat niin pitkään ilo ja onni istuneet piikkimatolla, että on ollut opeteltava ottamaan hyvä vastaan, opeteltava uskomaan ja huomaamaan, että positiiviset asiat voivat olla olemassa oikeasti eikä vain omissa mielikuvissa. Nykyinen olotila tuntuu monesti ihmeeltä.