Melkein valmis. Takakannen viimeinen sauma on vielä ompelematta. Jossakin mulla muistaakseni on kaareva neula, mutta taidan päästä vähemmällä, kun ostan kaupasta uuden. Pahvitäytteinee kansi on hankala ommella suoralla neulalla ja kyllästyin yrittämiseen heti alkuunsa.

Kankaita esittelin jo aiemmin ja näkyyhän ne nyt tässä uudelleen.

Raha-automaattiyhdistyksen historiikin sain kirpparilta eurolla. Se koki kovia, jyrsin sisuksesta kehyksen. Mietin ensin, että pitäisikö yrittää tasaista leikkuuta, mutta tarkoituksiini sopi nyt paremmin olla edes yrittämättä.

Leikkasin sisäosan kokonaan irti ja päällystin sideharsosuikaleilla.

Kankaat värjäsin itse, puuvillaa ja sideharsoa. Sinikukalliset tulivat mukaan vain, koska satuin laittamaan kulhoon väriä enemmän kuin luulin tarvitsevani. Hyvä, että tulivat. Silloin en vielä tiennyt, että tarviin melkein kaiken värjäämäni puuvillakankaan myös. Kankaita käännellessä huomasin, että yhdessä palassa on sydän, se ratkaisi kansimateriaalin. Olin jo tikannut osan kannesta, kun huomasin, että siihen on vahingossa muodostunut toinenkin sydän. Tuo ylempi vaikuttaa aika hallitsevalta, pistää ja piikittää, alistaa alempaa, joka onkin jo muuttunut vähän kulmikkaaksi ja saanut särön.

Sideharson allla on sinimustaa puuvillaa. Vapaata tikkausta ja siinä välissä epämuodostuneita sydämiä - itse ohjaten eivät onnistuneet ihan jämptisti - eikä ollut tarkoituskaan, sen vuoksi en vaihtanut paininjalkaa.

Kirjan selässä - suunnilleen - on runo:

Kaikki on vielä niin lähellä,
ettei taakse uskalla katsoa,
eikä alas,
niin ohut kalvo kattaa epätoivon.
On mentävä eteenpäin,
syvyyksien yli.
Anja Salokannel

 

Ja sisälehdellä on Tommy Tabermania niin moneen kertaan kuin tilaa riitti: 

Sinä, sinä veit sydämestäni
satakielet mennessäsi,
veit mustarastaat ja varpuset,
punatulkkujen arat parvet.

 

 

Kansi on pussi, jonka pujotin alkuperäisten kirjankansien päälle. Takareunan sisäosa jatkuu sen verran, että siitä tulee päärme ja samalla nimilappu takakannen puolelle. Kirjaosasta ja sideharsosta tullut kehys on osittain ommeltu kiinni ja osittain liimattu. Tuo kiiltävä tummanvihreä keinokuitusametti oli hankalaa ommella ja sen jäykkä nukka yritti ohjailla muita kankaita. Se on tikattu vihreillä sydämillä. Hiiltynyt sydän on myös jotakin keinokuitusamettia ja sen tikkasin kokonaan käsin ja osittain ruttuun, tummalta reunalta aika paljon enemmän kuin punaiselta. Kun se kiiltää, niin sydän näyttää kuvissa punaisemmalta, kuin oikeasti on.

Kirjan nimi on Karrelle palanut. Tässä kansi.