Viikonloppuna olin pitkästä pitkästä aikaa korttitalkoissa. Edelliset ovat tainneet olla omien lasten kanssa aika monta vuotta sitten. Joskus silloin olen käyttänyt pikkuriikkistä lävistäjää, nyt oli käytössä monenmoisia, kun muilla osallistujilla (4) oli niitä vaikka minkämoisia. Kaupoissa olen noita hypistellyt, mutten ole raaskinut ostaa. Nyt taisi mennä ostoslistalle...

Kortteja olen aikanaan tehnyt myyntiin. Silloin ei vielä monellakaan ollut itse tehtyjä kortteja. Teetin kirjapainoon pyöreän ja soikean stanssin ja tilasin monia värejä kortteja, aina 500 kpl kerrallaan, rei´illä ja ilman, 1-, 2- ja 3-osaisia. Kun kortteja alkoi olla monilla muullakin, lopetin. Naapuri osti aika pinon korttipohjia ja jonkunmoisen määrän olen lahjoittanut pois, mutta aika iso laatikollinen niitä riitti mukaanotettaviksi vieläkin.

Tämän verran on ihan valmiina, muutamassa näytti olevan kaksi päällekkäin. Joitakin on vielä vaiheessa ja pari taidan hylätä. Teetin kirjapainossa kartonkipareja, joissa oli toisessa reunassa kulmasta puoleen väliin asti 45 asteen viilto ja toisessa reiät. Paino söhli reikien kanssa, vaikka oli mitoitusohjeet mukana. Olin piirtänyt mittamatta ohjeen ja laskenut siihen mitoituksen. Käyttivät piirrosta, vaikka olin kirjoittanut, että numerot ovat oikein, ei kuva. Heitto ei ollut iso, mutta näkyy. Liimalla pysyvät paikoillaan ja jos käyttää vähän leveämpää nauhaa, niin virhe ei juurikaan näy. Kun kaksi viillettyä kartonkia yhdistää, niin toiseen reunaan jää kolmio - molemmin puolin ja värit menee päinvastoin eri puolilla. Joihinkin olen leikannut kuviosaksilla viillon reunan, joissakin lyhentänyt toista korttipohjaa niin, että jää vain yhdet reiät. Vaihtoehtoja on aika monia.

Sama kortti, eri puolet ja samat väri...hmmm. Kuuset ovat reikiä ja lumihiutale kullanväristä paperia.

Elämäni ensimmäiset mustat joulukortit. Yläreunassa ja alareunassa on lävistäjällä tehdyt reiät, välissä kullanvärinen foliopaperi ja päällä lumihiutale.

Toisen kortin reiät ovat toisen koristeet.

Rusetti menee minne haluaa tai sitten minne solmija sen haluaa. Tuon sanoi kauan sitten killassa yksi, joka osasi määrätä rusetin suunnan. Jos teen rusetin niinkuin se minun sormillani luontevasti menee, niin se hapsottaa kortin reunassa vinossa johonkin suuntaan. Kun tein ensin lenkin oikealla kädellä ja sitten tuon toisen vasemmalla sen takaa itseeni pävin, niin rusetti asettui nätisti reunan suuntaan. Mutta sormilleni se tehdään silloin väärinpäin.

Talkoissa meillä oli käytössä iso pöytä, loppua kohti se alkoi kuitenkin ihmeesti kutistua. Ei tullut laskettua, paljonko kukin sai valmiiksi tai puolivalmiiksi. Mulla on nyt 41 joulukorttia odottamassa joulukuun alkua, vielä on joitakin kuvioita irrallaan, joten jonakin päivänä jatkan vielä. Olipa tosi mukava tehdä kortteja ystävien kanssa. Seuraavaa projektiakin suunniteltiin jo ennen kuin erottiin. Tulee synttäreitä, ystävänpäivä tai kortteja voi lähettää muuten vain. Hyvän lauantain jälkeen sunnuntaina oli maan ja jalkojen välissä reilusti enemmän tilaa kuin normaalisti