synkeä... No, ei todellakaan! Nythän metsät alkavat hehkua väriloistoa parhaimmillaan.

Aurinkoisella rinteella mustikat olivat alkuviikolla loistavan punaisia...

ja varjossa sitten ei. Mustikanpoimijoilta oli usea isohko mätäs jäänyt huomaamatta.

Vadelman lehtiä. Tatti.

Läpi harmaan kiven vai ympäri? Joku valitsee hankalan kasvupaikan ja jaksaa sinnitellä siinä isoksi asti. Runko oli niin mutkalla, ettei se ilmeisesti aina ihan helpoa ole ollut. Aurinko paistoi muurahaispesään ja siinä kävikin aika kuhina. Viimeisiä syystöitä ennen talvilepoa.

 

Siskon mökillä keijunmekko innostui runsaaseen kukintaan taas vähän ennen pakkasia.

Maahumala viihtyy hyvin myös laholla puunrungolla tai ruukuissa, joissa se sopivilla syysilmoilla muuttuu punaiseksi.

 

Kerrostalopihan parkkipaikan kupeessa on marjoja ja kukkia yhtä aikaa...

 

ja parvekkeellakin alkaa näkyä syksy. Ekat yrtit olen jo heittänyt pois, osa tuottaa vielä satoa. Pelakuille pitää keksiä talvisälytyspaikka tai kantaa roskiin.