Eilen vietettiin QUip -päivää myös Forssassa. Useimpina vuosina päivä on osunut Suomen juhannuksen aikaan eikä täällä silloin saa väkeä kokoon - ei tekemään eikä katsomaan. Nyt se oli viikkoa ennen juhannusta. Saimme ommella Museolla. Sateen uhka vei meidät heti sisään, vain yhdet työt ripustettiin ulos houkuttelemaan väkeä sisään. Jonkun aikaa ehtivät olla, sateen alettua piti teline nostaa sisälle turvaan. Emme voineet häiritä museon omaa näyttelyä, mutta joitakin tilkkutöitä saimme esiin kahdelle telineelle ja osa oli pöydällä. Yksi pino oli penkillä, josta niitä sitten esiteltiin kaikille, joita kiinnosti kuunnella.

Einen.

Salmen, Teijan ja minun.

Kiltalaisista puolet oli paikalla ja lisäksi saimme vieraiksi tilkkuilijoita Nummi-Pusulasta, Vantaalta ja Kuorevedeltä. Heillä oli omia tuolejakin mukana! Eväitä kerättiin keittiöön ja keittiövuoron napannut Lucie haki kotoaan kauniin liinan ennen pöydän kattamista. Ihanaa!!!

Käsinommeltavaa. Koneenkin olisi saanut museolta käyttöön, mutta kaikki halusivat ommella käsin. Aika monipuolisesti saimme esiteltävää - kuusikulmioita, hirsimökkiä, jo-joja, kengänkorkomaton paloja, keskospeiton päärmäystä ja palojen leikkuuta.

Salmen ja Teijan kuusikulmiojuttuja.

Osa museovieraista oli paikallislehdestä tai Finn Quiltin tiedotuksista huomannut QUiP päivän vietosta ja tuli käymään tilkkujen vuoksi. Tiina Vehkaerän näyttelyyn tai museoon tulleista vieraista muutama näytti hetken epäröivän ovella ja ihmettelevän, mihin tilanteeseen he tulivat, kun naiset hyörivät ja pyörivät ja tekivät käsitöitä, levittelivät valmiita ja puheensorina täytti ilman.

Oikein mukava päivä. Alunperin suunnitellun kolmen tunnin sijaan kului paikalla koko museon aukioloaika (4h) ja ehkä vähän ylikin. Tilkkututietoa levisi ihan uusille ihmisille ja keskenämme jaoimme monia vinkkejä.