Melkein käsityötöntä aikaa. Periaatteessa olisin ehtinyt, mutta mutta... Jos pitää valita ulkoilun tai käsityön väliltä, niin usein ulkoilu voittaa. Hupiliikkumiseen kuluu 10–15 tuntia viikossa. Sinä aikana ehtisi ommella monta saumaa tai siirtää lukuisia silmukoita puikolta toiselle. Keväällä kävin tukihenkilökurssin ja se vei henkisesti aikaa paljon enemmän kuin kurssitunnit.
Kieloja ja kalliokieloja.
Omenapuun alla Espoolaisessa leikkipuistossa vietin mummun laatuaikaa viime viikolla, kun poika ja vaimo olivat kuusivuotishäämatkalla. Ihania päiviä!
Lähikallioilta saattaa löytyä melko eksoottisenkin näköisiä paikkoja.
Aika tarkkana on pikkuneiti ollut keittiössäkin. Tuosta Aku Ankasta löytyi resepti- ja laipomistietoa pitkäksi toviksi. Huolimattomasti kuunnellen täyttä asiaa, mutta jos alkoi ihan kirjaimellisesti miettiä aineiden määriä ja valmistustapoja, niin metsäänhän siinä mentiin. Suolaa sata lusikallista suklaamunavoitelukakkuun tai toiseen versioon suklaan lisäksi pelkkiä kuivia aineita. Tuotepakkauksiksi ja työvälineiksi kelpasivat kaikki ensisilmäyksellä nähty kynästä palloon.
Loppukevään sateisten iltojen jäljiltä on kolme pari päättelemättömiä sukkia ja eteiseen on tulossa valkoinen tilkkutyö.
Ruusukuvio on keskieurooppalaisen linnan sängyn päädystä.
Valkoinen pitsiliina on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa ja pohjakangas on sitä karkeampaa luonnonvalkoista puuvillakangasta. Neulasin kankaat yhteen, piirsin kuvion pitsiliinaan, ompelin piiroksen mukaan suorat ompeleet ja leikkasin kuvioiden keskiosat pois. Sen jälkeen ompelin applikaatio-ompeleella reunat. Aloitin rosalla langalla, mutta purin pois ja vaihdoin värittömämpään. Nyt on tikkausvaihe menossa.
Ja kun tässä nyt muutenkin on jo aika sekalaista juttua, niin vielä orkideasta. Se kukki puoli talvea. Muutama päivä ennen pääsiäistä huomasin, että vana, jossa oli ollut kaksi kukkaa, olikin salaa kasvanut pituutta ja kehittänyt kuusi uutta nuppua.